Kavereita ja "kavereita"

Joskus ihmiset osaa oikeasti olla todella rasittavia ja typeriä. Koskee sekä miehiä että naisia. Joskin tämän tarinan pääosassa on miespuolinen kaverini, jonka kanssa emme ole tunteneet vielä kovin pitkään.

Tapasin kaverini eräässä sättitapaamisessa, johon saapui monta muutakin minulle ennaltatuntematonta tyyppiä. Juttelimme ja sovittiin että tavataan vielä toistekin. Aika nopeasti kävi ilmi ettei ainakaan minulla ollut tyyppiä kohtaan minkäänasteisia tunteita. Ihan kiva kaveri, mutta ei mun makuuni.

Ilmeisesti olisin kuitenkin ollut hänen makuunsa... Epämääräisiä vihjauksia ja kaikenlaisia tekosyitä yökyläilyyn alkoi sadella. Lopulta hän sitten eräänä hieman alkoholinhuuruisena iltanaan kysyi aika suorasukaisesti "saanko nuolla sun pilluas". Ja siinä kohtaa menikin sitten jo hermo. Tein hyvin selväksi omat tunteeni, jonka jälkeen mies vain totesisikin "no en mäkään oo susta kiinnostunu, oot liian tunteeton". No asia selvä ja sillä hyvä.

Tai sitten ei. Ennen juhannusta tämä samainen kaveri sitten päätti leikkiä laupiasta samarialaista ja etsiä minulle juhannusheilan. Etten ainakaan muuttuisi lepakoksi, kun olin miehistä valittanut edellisen viikon aika katkerasti. Ja esittelikin minut sitten eräälle kaverilleen, joka kuulemma sopisi minulle.

Juttelin tyypin kanssa pari kertaa. Juttu luisti ja tyyppi vaikutti oikeasti ihan fiksulta ja mukavalta tapaukselta. Lopulta kävi kuitenkin ilmi että välillämme on eräs perustavanlaatuinen ongelma, eikä meistä koskaan voi mitään tulla. Ymmärrän miehen reaktion ja hyväksyn sen, enkä ollut hänelle varsinaisesti vihainen. Loukkaantunut ehkä, mutta lähinnä sen takia että olen tottuntu saamaan pakit kys. syystä ja se alkaa pikkuhiljaa stressata.

Kertoessani kaverilleni tästä käännöksestä, tämä totesikin "Joo. Mä arvasin sen. Et sä oikeasti sille sovi, se etsii jotain ihan muuta. Sen takia sä rakastatkin mua." Ja jälleen kerran suoraan sanoen VITUTTI. En jaksanut edes tälle "kaverilleni" selittää kuinka pahasti moinen pelleily loukkasi minua ja kuinka hän juuri romutti kaikki viimeisetkin kiinnostuksen rippeet, joita minulla häntä kohtaan olisi saattanut olla.

Ei näin. Ei todellakaan näin.

Punainen tupa ja perunamaa

Olen syntynyt ja asunut lähes koko elämäni kaupungissa. Ja jos se minusta on kiinni asun kaupungissa myös koko loppuelämäni.

Rakastan kaupungin hälinää, autojen ja ihmisten ääniä. Linnunlaulu ja metsämaisemat eiväy yksinkertaisesti miellytä. Ystäväni puhuvut puhumasta päästyäänkin kuinka haluavat muuttaa rivitaloon ja hankkia yhden tai kaksi lasta. Ja se koira tietysti.

Mielipideasioista ei voi kiistellä, mutta tästä asiasta en kyllä vain pysty olemaan samaa mieltä. Koirat kerkesin jo edellisen miehen kanssa hankkia, mutta en ole varma hankinko koskaan uusia kun edellisistä aika jättää. Lapset jätän väliin. Puhumattakaan omakoti- tai rivitaloista...

Asun tyytyväisenä kerrostalossa, eikä minulla ole tarvetta edes harkita muita asumisvaihtoehtoja. Korkealla kaupungin yllä koko kaupunki vaikuttaa omalta takapihalta. Neliöitäkään ei tarvitse olla huimasti. Olen asunut sekä 35 neliön yksiössä, 70 neliön kolmiossa että 60 neliön kaksiossa. Siitäkin huolimatta nykyinen 27 neliön yksiöni tuntuu kaikista kotoisimmalta. Tilaa ei ole ylimääräistä, mutta ego mahtuu ovesta sisään ja mahtuupa siinä ainoassa huoneessa jopa tanssimaan.

Jos saisin unelma-asuntoni olisi se kattohuoneisto Helsingin keskustassa ilman turhia seiniä. Rakastan avoimia loft-asuntoja. Jos siihen samaan saisi vielä yhdistettyä vanhat jykevat kivirakenteet yli kaksimetrisen huonekorkeuden, holvikaaret ja erkkeri-ikkunat... No ihan kaikkea ei tietenkään voi aina saada.

Tämän tytön mielestä romanttisin maisema löytyy ydinkeskustasta korkean talon katolta jonain pimeänä syysiltana kun on täysin tyyntä ja kaupungin tuhannet valot vilkkuvat horisonttiin asti. Tälläkin hetkellä lempipaikkani kotona on talon katolla oleva tuuletusparveke, josta avautuu näkymä kaupungin ylle. Auringonnousu kesällä kun aurinko alkaa pikkuhiljaa lämmittää yhä enemmän... Ah.

En myöskään harrasta mökkeilyä. En niin todellakaan. En voi ymmärtää mitä rentouttavaa on viedä itsensä keskelle metsää pieneen koppiin, jossa pahimmillaan ei ole edes sisävessaa tai sähköä, ja ruuanlaittokin on lähes mahdotonta muuten kuin grillaten.

Rentoudun mieluummin siellä kaupungin vilinässä. Istun rauhassa keskustan puistossa ja katson ohi kulkevia ihmisiä, syön jäätelöäni ja nautin auringosta. Ja hälinästä ympärilläni. Ja jos sade yllättää etsiydyn yhteen keskustan pienistä ja persoonallisista kahviloista. Katson kuinka sade rummuttaa ikkunaa ja kuivattelen kuuman kaakaoni äärellä.

Pitäkää metsänne, peltonne ja perunamaanne.

Let me google that for you

Luvassa jälleen kerran valitusta miesten ärsyttävistä piirteistä. Osa 3532532: OMATOIMISUUDEN PUUTE.

Ymmärrän kyllä että naiset vastaavat haastavuudeltaan ydinreaktorin luokkaa. Sillä poikkeuksella että naisten reaktiot eivät kulje ennaltamäärätyn kaavan mukaisesti.

Riskinotto kuitenkin kannattaa aina silloin tällöin ja ainakin allekirjoitanut kyllä jättää vinkkejä itsestään pitkin ja poikin. Niin siis mistä nyt puhutaan? No esimerkiksi lahjoista tai vaikka ihan vaan toisen huomioimisesta noin muuten.

Synttäri- ja joululahjat on jokavuotinen kauhunaihe jokaiselle seurustelevalle. Mitä sille toiselle nyt oikein voisi ostaa. Miehet tuppaa lahjojenhankinnassa olemaan vielä naisiakin huonompia. Mun legendaarisimpia lahjoja on ollut kaksi kokoa liian iso T-paita, johon oli painatettu kieltä näyttävä hymiö ja merihirviön kokoinen dildo.

No dildo olis sinällään voinut olla ihan hyvä lahja, jos se tosiaan ei olisi ollut se "suurin ja kaunein" joka kaupasta oli sattunut löytymään (eli yli 30cm pitkä ja halkasija samaa sarjaa nyrkin kanssa). Kun otetaan vielä huomioon se seikka että taisin olla 16-vuotias ja luonnostani aika pienikokoinen...

T-paitaa en edes yritä ymmärtää. Molemmat lahjat tulivat siis poikaystävältä, joskaan eivät samalla kerralla.

Olen luonnostani suhteellisen materilialistinen ihminen. Pidän kauniista asioista ja myös ihastelen niitä asioita avoimesti. En siis voi ymmärtää miten miehen voi olla niin hankala keksiä minulle lahjaa syntymäpäivänäni. Koko vuosi aikaa kuunnella ja pistää korvan taakse asioita, joista olen hehkuttanut. Osta vaikka muistikirja jos et muuten pysy mukana.

Kaikista ärsyttävintä on "no mitä sä haluaisit lahjaksi" -kysely. Ei lahjojen idea ole se että minä päätän mitä toinen minulle hankkii. Voin ostaa haluamani asiat myös itse. Lahjoissa tärkeintä on se saamisen ilo ja tunne siitä että toinen välittää - ja on myös välittänyt tutustua minuun sen verran että tietää mistä pidän.

Kuuntelen kateellisenä erään tuttavani hehkutusta siitä kuinka mies yllättää hänet melko säännöllisesti lahjoilla tai teoilla, jotka yleensä osuvat ja uppoavat tarkemmin kuin laivanupotuksessa. Samanlaisen miehen minäkin haluan.

Viimeisin mies, jonka kanssa seurustelu, ei yli kaksivuotisen suhteemme aikana ostanut minulle yhtä ainutta lahjaa. Eipä kyseinen mies tainnut minua kyllä arvostaa muutenkaan.

Astrologiaa

En ole lopulta aivan varma uskonko horoskooppeihin, mutta olen ainakin totaalisen hulluna niihin. Luen ne jokaisesta lehdestä ja säännöllisesti myös netistä.

Ehdoton lemppariastrologini on Seppo Tanhua, jonka kooppeja pääsee tutkimaan ainakin Nicehousen sivuilta. Erityisesti pidän Tanhuan miesten ja naisten luonnehtivista horoskoopeista. Ainakin omani tuntuu pitävän kovin vahvasti paikkansa.

Omani sanoo mm. seuraavia:

...

Härkätyttö kasvaa voimakkaan matroonatyyppisen äidin hallitsemassa perheessä, jossa isä on joko valta-asemaltaan tai terveydeltään niin heikko, etä äidin on kannettava kaikki vastuu perheeestä ja lapsista.

...

Koska isä oli heikko, pitää Härkänainen kaikkia miehiä heikkoina ja tuntee lähes velvollisuudekseen ohjata ja määrätä rakastamaansa miestä tekemään taloudellisesti oikeita ja turvallisia ratkaisuja.

...

Päätä itse kumpi haluat olla; tasavertainen kumppani vai hänen käskyläisensä.

...

Karua ja totta. Tottakai jokaisesta horoskoopista on mahdollista löytää se totuudenjyvä, jos tarpeeksi kaivaa. Itse koen horoskoopit kuitenkin enemmänkin itsetutkiskelun välineenä kuin varsinaisina ennustuksina. Jos Iltalehden kolmen rivin kooppi saa minut miettimään elämääni ja valintojani ja tekemään uusia päätöksiä, niin väliäkö sillä että se on juuri niin epämääräinen, että se voisi kertoa kenestä tahansa.

Sokeasti horoskooppeihin nyt ei tietenkään voi uskoa. Vaikka tämän kuun horoskooppi kertoisikin että minun pitäisi nyt tehdä suuria rahallisia sijoituksia niin tuskin ostaisin omakotitaloa. Sen sijaan saattaisin investoida niihin uusiin rintaliiveihin, joiden ostamista olen jo tuskastellut ja ounastellut viimeisen kaksi kuukautta.

Anonyymit chattiaddiktit

En ole ihan varma miten niin pääs käymään... Ensin mä kävin siellä vaan sillon tällön ja yhtäkkiä mä olin koukussa... Sit ihmiset alko tulla tutuiks ja kai se että tunsi kuuluvansa johonkin veti mut vaan syvemmälle... Mä olen sättiaddikti.

Vietän aikaani eräässä Internetin ihmeellisessä sätissä ehkä enemmän kuin olisi ihan terveellistä. Alan pikkuhiljaa tuntea vakiokävijöitä ja aina silloin tällöin käyn myös mukana kokoontumisissa. Olenpa käynyt syömässä jätskitkin jonkun kanssa ja ajellut erään kanssa moottoripyörällä.

En koe itseäni mitenkään säälittäväksi tapaukseksi vaikka sätissä roikunkin. Samasta syystä en myöskään arvostele toisiä sättääjiä. Samaan huoneeseen mahtuu niin uskomattoman erilaisia ihmisiä, joiden kanssa ei tulisi ikinä juteltua muuta reittiä ja joista ei ikinä kadulla uskoisi että henkilö olisi ikinä sätissä käynytkään.

En kuitenkaan käy sätissä tavatakseni ketään. Tai siis. Niin. En roiku sätissä siinä uskossa että se elämäni mies voi olla kuka tahansa muu sättääjistä. Jos niin sattuu käymään niin hieno homma. Eniten kuitenkin ärsyttää se oletus että jos sinkkunainen viettää aikaansa sätissä niin silloinhan se tottakai haluaa lähteä treffeille.

En juttele yhdenkään miehen (tai naisen) kanssa joka alottaa keskustelun "moi oon 25v 178cm 88kg mies lahdesta kiinnostaako?". No ei kiinnosta. Ei pituus, paino, hiusten- tai silmienväri, tai kaikkein vähiten vehkeesi koko.

Annan vinkin: Alota juttelemalla ihan niitä näitä ihan mistä tahansa. Jos keskustelu tuntuu luistavan ja homma etenee omalla raiteellaan niin jossain kohtaa alkaa kiinnostaa myös se ihminen siellä ruudun toisella puolella ja siinä kohtaa statistiikoista saattaa olla jotain apua.

Mua ei myöskään kiinnosta jutella ihmisten kanssa jotka kysyy ensimmäisenä mun ikäni, ulkonäköni, siviilisäätynä ja pahimmassa tapauksessa suunnilleen kuppikokoni. Jos mun kanssa ei voi jutella ilman että olen joku seksikäs sinkkublondi niin anna olla.

Haluan jutella ihmisten kanssa sen takia että jutut tuntuu sopivilta ja kemiat pelaa. En sen takia miltä ne näyttää, mitä ne painaa tai sen takia että ne etsii itselleen tyttöystävää. Ja vielä vähemmän mä haluan tavata yhtäkään miestä sätistä vain sen takia että satutaan olemaan molemmat sinkkuja.

Aina eka kerta

Ensimmäiset kerrathan eivät yleensä ole erikoisen onnistuneita missään asiassa. Seksi ei ole poikkeus tässä kategoriassa.

Olin seurustellut ensimmäisen poikaystäväni kanssa lähes puoli vuotta kun viimein uskalsimme edes puhua asiasta. Vaivaantuneen "no miltä susta tuntuu, haluisitsä?" keskustelun jälkeen päätimme sitten yhteistuumin ottaa härkää sarvista. Mistään järjestelyistä ei sovittu tarkemmin, mutta koska olin viikonloppuna menossa hänen luokseen yöksi, niin järjestelyt sitten jäivätkin aika pitkälti tuon pojan harteille.

Olin aidosti yllättynyt ja ihastunut kun sitten illalla huomasin että poikaystäväni oli koristellut koko huoneen kynttilöillä ja ruusun terälehdillä, hankkinut romanttista musiikkia jne jne jne. Siis koko setin. Juuri se sellainen mistä kaikki tytöt unelmoivat. Valitettavasti täydellisiä ekoja kertoja ei ole olemassakaan ja arvaattekin varmasti mikä meni pieleen.

Raukka otti tästä "täydellisyydestä" tietysti niin suuret paineet, ettei se itse suoritus sitten vaan paineen alaisena onnistunut. Enkä silloin omassa hämmenyksessäni ja osaamattomuudessani osannut myöskään tuota painetta lievittää.

Vaikka suoritus jäi tietyiltä osilta vajaaksi niin tuo ilta on silti jäänyt mieleeni. Koin oman seksuaalisen heräämiseni joka tapauksessa tuolloin ja kyllähän siinäkin monta asiaa silti koettiin ensimmäisen kerran, vaikka se huippukohta jäikin kokematta.

Luonnollisestikin poikaystävääni hävetti aivan suunnattomasti vaikka kuinka yritin sanoa, ettei moisella ollut mitään väliä ja että kokeilemallahan se vaan voi onnistua. Ja olin lievästi sanoen hieman ärstyyntynyt kun pariin kuukauteen poika ei uskaltanutkaan sitten edes ajatella seksiä tai mitään siihen liittyvää. Oma kiinnostus ja kokeilunhalu oli kuitenkin jo herännyt. Odottelin kuitenkin kärsivällisesti ja niinpä sitten kliseisesti seuraavana ystävänpäivänä tuli H-hetki.

Ilmeisesti kukin meistä voi saada vain osansa romantiikkaa, koska tällä kertaa sitä yksinkertaisesti ei ollut. Olin muuttanut pois kotoa ja nukuin pelkällä patjalla yksiön nurkassa (toisessa nurkassa oli TV ja tietokone lattialla patjan vieressä - eikä koko asunnossa juuri muuta ollut). Katsoin Nokkapokkaa lauantaiaamuna telkkarista kun poikaystäväni häsläsi jotain "siellä alhaalla" ja vasta kun vehkeet oli asemissa ja itse toiminta pääsi alkamaan, sain kiinnittää huomiota muuallekin kuin telkkariin. Näin jälkikäteen ajatus naurattaa aivan älyttömästi ja nauratti se hieman jo tuolloin. Enimmäkseen muistan ajatelleeni "tätäkö tää nyt sit on?" Joo'o. Onneksi nyt tiedän hieman enemmän kuin tuolloin.

Muilla mennyt homma ihan yhtä putkeen?

100 faktaa

1. Kuka olet kahdella sanalla?

Bipolaarinen yrittäjä.

2. Mitä pizzasi päälle laitetaan?

Kinkkua, ananasta ja sipulia. Joskus myös kebablihaa.

3. Ruotsi vai englanti?

Ruotsi.

4. Pelkäätkö hammaslääkäriä?

Hysteerisesti.

5. Milloin olit viimeksi lentokoneessa?

Tarhaikäisenä.

6. Pidätkö sateesta?

Lämpimistä kesäkuuroista ja rajuista syysmyrskyistä kun itse olen sisätiloissa. Muulloin en.

7. Onko sinulla silmälasit?

Ei ole.

8. Minkä vaihtaisit itsessäsi?

Nenäni.

9. Minkä väriset sukat sinulla on nyt?

Paljain jaloin.

10. Mitä ensimmäisessä tekstiviestissäsi, saapuneet -kansiossa lukee?

Kauluspaita+solmio+nahkraotsi YESPLZ.

11. Oletko hyvä matematiikassa?

Olin lukiossa, en ole enää.

12. Mitä aiot tehdä ensimmäisenä kesälomapäivänä 2009?

Lähteä jonnekin riittävän kauas kotoa.

13. Oletko koskaan voittanut missään netin kilpailussa?

Voitin mielipidekyselystä kaksi finnkinon leffalippua vuosia sitten. Lasketaanko se?

14. Mitä radiokanavaa kuuntelet?

KLF, NRJ, Yle X, Suomi pop, Rock... oikeastaan ihan mitä tahansa.

15. Mitä yhteistä sinussa ja äidissäsi on?

Vahva luonne.

16. Mistä luulet, että muut tunnistavat sinut?

Hiuksista.

17. Tomaatti vai paprika?

Tomaatti.

18.Minkä väriset verhot huoneessasi on?

Bambukaihtimet.

19. Mikä kappale soi nyt päässäsi?

En tiedä mikä on radiossa soivan biisin nimi tai esittäjä.

20. Mitä sanoit viimeksi ja kenelle?

Ystävälle "moikka".

21. Paljonko kello on?

1:34

22. Missä huoneessa olet nyt?

Yksiön ainoassa huoneessa.

23. Onko huone siisti vai sotkuinen, nyt?

Sotkuinen.

24. Onko sinulla ollut monta reikää hampaissa?

Liian monta.

25. Osaatko paistaa lettuja?

En erityisen hyvin.

26. Onko sinulla sisaruksia?

Pikkuveli ja -sisko.

27. Minkä nimen antaisit pojallesi?

En hanki lapsia.

28. Pidätkö moottoripyöristä?

KYLLÄ.

29. Mikä pari on paras unelmakämpässä?

En muista enää.

30. Oletko kateellinen jollekin?

Tutulle luonnottomasta venyvyydestä.

31. Minne matkustaisit, jos lähtisit huomenna?

Ranskan etelärannikolle.

32. Mitä pelkäät eniten tässä maailmassa?

Yksinäisyyttä.

33. Uskotko jumalaan?

En.

34. Itkettääkö?

Ei.

35. Omistatko niittivyön?

En.

36. Ilkka jääskeläinen vai 50cent?

50cent.

37. Minkä puhelimen omistat?

Samsung.

38. Asutko kerros-/rivi-/omakoti-/paritalossa?

Kerrostalossa.

39. Sattuuko sinua nyt johonkin?

Alavatsaan.

40. Mitä olet syönyt tänään?

Ruisleipää, kanaleikettä, sipsejä, suklaata, jätskiä ja mannapuuroa.

41. Oletko ostanut mitään tänään?

Alusvaatteita.

42. Onko sinulla parasta ystävää?

Ei.

43. Missä kuussa sinulla on syntymäpäivät?

Toukokuussa.

44. Oletko humoristinen?

Olen.

45. Oletko hiljainen vai riehutko koulussa?

Hiljainen.

46. Mitä irtojäätelöä ostat kioskista?

Pehmistä.

47. Käytätkö vielä sukkahousuja/pitkiksiä housujesi alla?

En.

48. Oletko "allerginen keväälle"?

En.

49. Mitä urheilua harrastat?

Tanssia.

50. Nauratko enemmän kuin itket?

Kyllä.

51. Omistatko hyviä ystäviä?

Kyllä.

52. Kumpi on sinulle tärkeämpi, äiti vai isä?

Äiti.

53. Käytätkö msn messengeriä?

Kyllä.

54. Kuinka paljon olet koneella päivässä?

Useita tunteja.

55. Onko kynsissäsi kynsilakkaa?

On.

56. Miten hiuksesi ovat nyt?

Ponnarilla.

57. Pesitkö aamulla hampaat?

Kyllä.

58. Pidätkö huvipuistoista?

En ole käynyt ikuisuuksiin. Taidan silti pitää.

59. Mikä on puhelimesi taustakuvana?

Koirani kuva.

60. Millainen sää on ulkona?

Pilvinen ja pimeä.

62. Arvaa paljonko kello on nyt?

1:41 (Katsoin kelloa ennen edellistä kysymystä.)

63. No paljon se oikeasti on?

1:41

64.Oletko koskaan lähettänyt viestiä the voice tv:seen?

En.

65. Mikä tuo kesän?

Auringonpaiste.

66. Tiedätkö kenen nimipäivät on tänään?

En.

67. Kuinka pitkä olet?

162cm.

68. Oletko alipainoinen?

En.

69. Oletko omasta mielestäsi pissis?

Silloin kuin haluan.

70. Omistatko raitapaitoja?

Kyllä.

71. Marimekko vai micmac?

Micmac.

72. Monelta heräsit tänään?

Noin 11.30.

73. Oletko käynyt koskaan missään festareilla?

En.

74. Mitä vihaat?

Avuttomia ihmisiä.

75. Minkä aineen tunnilla on tylsintä?

Liikunta.

76. Kuvaile päällä olevaa paitaasi kolmella sanalla?

Oranssi, tiukka, pitkähihainen.

77. Oletko hyvä Twister pelissä?

En tiedä.

78. Mikä on liikunnan numerosi?

8

79. Pidätkö pienistä lapsista?

En.

80. Kuunteletko nyt musiikkia?

Kyllä.

81. Oletko ihastunut nyt?

Olen.

82. Mitä et tekisi vaikka maksettaisiin?

Olisi ystävä erään ihmisen kanssa.

83. Onko tänään ollut hyvä päivä?

Ihan ok.

84. Mitä sinulle kuuluu?

Hyvää.

85. Oletko koskaan jättänyt sormia oven saranan väliin?

Olen.

86. Mikä viikonpäivä tänään on?

Maanantai.

87. Oletko koskaan kalastanut?

Lapsena.

88. Mäkkäri vai Hese?

Hese.

89. Historia vai äidinkieli?

Historia.

90. Kaulahuivi vai lapaset?

Kaulahuivi.

91. Sano jotain englanniksi?

Wtf.

92. Tiedätkö minä viikonpäivänä synnyit?

Lauantaina? Ehkä.

93. Mikä on lempikarkkisi?

Salmiakki tai suklaa. Mutta ei salmiakkisuklaa.

94. Syötkö usein karkkia?

Liian usein.

95. Ovatko ukkosmyrskyt kivoja?

Jänniä.

96. Onko sinulla mielikuvitusystävää?

Ei.

97. Tiedätkö jääkiekon säännot?

Huonosti.

98. Minkä muotoiset makaronit ovat kivoja?

Spagetti.

99. Kirjoita jonkun kappaleen kertosäkeen sanat?

Pidä musta kii,
Älä päästä koskaan.

Tällainen pieni tyttö
Helposti unohtuu.
Kun ei sanottua saakaan
"Älä mee."
Ovi sulkeutuu.

100. Mitä nyt aiot tehdä?

Mennä nukkumaan.

Ikuinen kuuma peruna

On luonnollista että tunteet kuumenevat kun aiheeksi tulee pettäminen. Kukaan ei sitä hyväksy, kukaan ei itse pettäisi ja kukaan ei ikinä haluaisi tulla petetyksiä (ja lupaa hirttää sen miehen palleistaan naulakkoon joka niin tekisi).

Tahtoisin väittää olevani yhtä autuaan tietämätön ja moraaliltani särötön. Mutta en ole. Vaikka saatan vaikuttaa ensisilmäyksellä täydelliseltäkin vaimomateriaalilta niin totuus on toinen. Olen pettänyt. Useasti. Useampaa henkilöä. Enkä oikeastaan edes kadu.

Olen varma että tällähetkellä suurinosa teistä lukijoista toivottaa minut syvimpään helvettiin. Antaa palaa.

En väitä että ratkaisuni olisivat olleet 'oikeita' tai edes hyväksyttäviä. Mutta en silti kadu niitä. Tiedän että totuuden myöntäminen asianomaisille satuttaisia heitä syvästi, eikä minulla ei ole tarvetta kertoa totuutta. Koskaan. Tunnustaminen on yleensä sitä omantunnon lievittämistä toisten kustannuksella. Kestän omat valintani, enkä tarvitse lievitystä.

Jos ajattelen asiaa objektiivisesti niin pettäminen on heikkoutta, kun ei uskalleta sanoa totuutta ja etsitään ratkaisua muualla. Ja sitä se on ollut myös minun kohdallani. En ole ollut suhteessa onnellinen, ja kun olisi pitänyt erota tai ainakin korjata ongelmat, etsin lohtua muualta. Yleensä myös löysin sen hetkellisesti, mutta eiväthän nuo tilannetta oikeasti korjaa. Auttoivat korkeintaan kestämään sitä huonoa suhdetta vielä hetken aikaa.

Kaikki 'rikoskumppanini' ovat aina tienneet seurustelustani. Eikä se heitä koskaan haitannut... Osaltani myös 'syytän' pettämisestäni kokemattomuuttani. Seurustelin 14-vuotiaasta aina 20-vuotiaaksi tauotta (kahden eri miehen kanssa) ja kerkesin välissä olla sinkkuna tuskin kuukautta. Eihän sekään mikään hyväksyttävä syy ole, mutta houkutukset tuntuivat sitäkin houkuttelevimmalta, kun tuntui että niin paljon on vielä kokematta.

Toivon että olisin jo kasvanut vahvemmaksi persoonaksi ja uskaltaisin jatkossa lopettaa suhteen jos kaipaan niin kovasti muualle. Uskon myös että nyt pidemmän sinkkujakson aikana olen saanut nähdä ja kokea tarpeeksi - sekä hyvässä että pahassa - ja kun viimein taas löydän sen Oikean Rakkauden niin tahdon todella myös vaalia sitä.

Ikäsyrjintää

Olen vuosi vuodelta siirtynyt yhä vanhempiin miehiin. Ensimmäinen poikaystäväni oli minua 3 vuotta vanhempi, toinen 6 vuotta ja seuraava mies (jonka kanssa en tosin seurustellut) jo 12 vuotta vanhempi.

En edes yritä väittää olevani ikäistäni kypsempi tai muutakaan kliseistä. Pidän hauskaa, teen tyhmyyksiä, mutta kannan silti vastuuni teoistani ja elän itsenäistä elämää. Jostain syystä en silti enää jaksa katsoa poikia, jotka asuvat vielä kotona, ryyppäävät itsensä kaatokänniin joka viikonloppu ja ymmärtävät naisista yhtä paljon kuin derivaatoista (tai vielä vähemmän).

Ei sillä että jokaiseen joukkoon mahtuu poikkeuksia. Yli 30-vuotta täyttänyt mies ei ole avain onneen, mutta olen todennut että jostain syystä nämä hieman vanhemmat miehet vetoavat minuun paljon enemmän kuin nuoret kollit. Sekä ulkonällisesti että yleensä myös luonteensa kannalta.

Oleellisin ero lienee elämänkokemus. Ihminen, joka huokuu elämää ja asennetta koettujen vastoinkäymisten takia ei vaikuta yhtään niin teennäiseltä kuin opiskelija, jonka pahin ongelma on opintotuen riittäminen siksariin perjantaina.

Kaipaan elämääni tasavertaista kumppania, en aikuista lasta.

Ei nuori ikä mikään absoluuttinen este kuitenkaan ole. Muistan erään aamun, jolloin heräsin ihan mukiinmenevän pojan vierestä ja olin shokissa kun kävi ilmi että kyseinen herra oli minua puoli vuotta NUOREMPI. Ensimmäinen kerta kun olen aamulla vaatinut miestä nousemaan sängystä ja näyttämään henkkarit ennenkuin keskustelu jatkuu.

Tarpeeksi iso ego ja itsenäisyys eivät katso ikää. Mutta lotossakin voittaa todennäköisemmin jos pelaa 11 numeron järjestelmää...

Me = ? + sinä

Johan se on vanha totuus, että kaverit lakkaavat tapaamasta toisiaan kun alkavat vakiintua ja perustaa perhettä. Mutta pistää se silti vituttamaan.

Kerta toisensa jälkeen ystäväni lupaavat ensin lähteä kanssani kahville / viihteelle / ihan mihin tahansa, kunnes sitten vartti ennen h-hetkeä ilmoittavatkin etteivät nyt pääsekään.

Yleisimmät syyt?

1. No Petri ei jaksa lähteä...
2. Esko menee huomenna töihin niin ei me nyt lähdetä.
3. Ollaan molemmat niin väsyneitä että taidetaan jäädä kotiin.
4. Me oltiin just eilen kun yks Pasin kaveri tuli käymään.

Ensinnäkin. Jos MINÄ pyydän SINUA kahville kanssani, pyysinkö kumppaniasi? Älkää käsittäkö väärin. Tulen hyvin toimeen kavereideni miesten kanssa, eikä minua häiritse viettää aikaa yhdessä. Mutta joskus olis ihan kiva saada rauhassa jauhaa tyttöjen juttuja ilman että se Pasi siinä vieressä hoputtaa kokoajan.

Toisekseen! Jos sovimme edellisen viikon maanantaina että lauantaina menemme tyttöporukalla ulos niin mitä hittoa teet perjantaina miehesi kavereiden kanssa extempore-ryypyllä?

Joo. Parisuhteet menee kavereiden menojen edelle ja yhteiset menot on tottakai kaverin kissanristijäisiä tärkeämmät. Mutta vois sitä ainakin ilmoittaa vähän aikasemmin kuin varttia vailla kymmenen lauantaina ja mikä tekee musta vähemmän tärkeän kuin miehen kaverit?

Suhteen aikana on pakko säilyä myös MINÄ. Ei parisuhde voi tarkoittaa muurahaiskekomaista symbioosia, jossa ei ole yksilöitä. En ole ilmeisesti koskaan ollut riittävän rakastunut, kun en ole valmis luopumaan omasta elämästäni, omista ystävistäni ja omasta minästäni toisen vuoksi.

En ole varma vituttaako vai säälittääkö se enemmän nähdä kuinka suurinosa parisuhteessa olevista ystävistä näyttää unohtavan kaikki vanhat kaverinsa ja viettävän aikaa vain miestensä tuttujen kanssa. Kyllä se mies varmasti välittäisi ihan yhtä paljon vaikka välillä sanoisitkin: "Sori, mulla oli jo sovittuna menoa Minnan kanssa."

Kaipaan...

• ... selänpesijää suihkussa.
• ... kainaloa ja popkornikipon ojentajaa leffan aikana.
• ... uneliasta aamusuukkoa aamuisin.
• ... tanssiparia illan viimeisiin hitaisiin.
• ... toista syöjää ruokapöytään.
• ... silittelijaa kun olen flunssassa.
• ... kaksimielistä tekstiviestiä piristämään työpäivää.
• ... ihmistä jolle tarjota aamupala sänkyyn.
• ... ylimääräistä käsiparia taulukoukkujen kiinnityksessä.
• ... sinua odottamaan minua iltaisin kotiin.
• ... toista tiskaamaan joskus puolestani.
• ... seuraa koiranpissityslenkeillä.
• ... intohimoisia iltoja, öitä ja aamuöitä.
• ... ymmärtävää ja lohduttavaa syliä kun mikään ei onnistu.

This is Love

Olen muutaman päivän hehkuttanut Guns N' Roses yhtyeen This is Love kappaletta nähtyäni sen erään arvostamani taitelijan esityksessä.

Ensinnäkin kappale on äärimmäisen kaunis ja voimakas. Toisekseen se kuvastaa myös omaa ajatusmaailmaani rakkaudesta. Täydellistä omistautumista, jossa toisen olemassaolo on tärkeämpää kuin mikään muu.

Vaikka en unelmoikaan perinteisesti häistä, perheestä, lapsista ja omakotitalosta, leikittelen joskus ajatuksesta naimisiinmenosta. En haluaisi tanssia perinteista häävalssia. Ensinnäkään se ei kuvastaisi minua ihmisenä ja toisekseen Akselin ja Elinan häävalssi on hieman menneen sukupolven aikakautta. Enkä minä harrasta perinteitä vain perinteiden tai suvun vuoksi.

Sen sijaan tässä kyseisessä kappaleessa saattaisi olla ainesta. Tanssilaji nyt voisi olla melkein mitä tahansa, vaikka sitten vakiotansseja, kunhan se sisältäisi näytöskoreografian ja muutamia nostoja yms showelementtejä. Miksi? Because I can.

Guns N' Roses - This is Love

Guns 'N Roses Lyrics

Sex on the Dancefloor

Sex on the Dancefloor
1 oz Chambord® raspberry liqueur
1 oz Midori® melon liqueur
5 oz pineapple juice
Shake and strain all ingredients and pour over ice, and enjoy !

Elän tanssiakseni. Tanssin lavalla, baarissa, yksin kotona, tiskatessani, suihkussa ja vaikka kadulla. Käyn tunneilla ja pidän tunteja. Kaikenkaikkiaan tanssi on yhtä suuri osa elämääni kuin hengittäminen tai syöminen.

Kunnioitan kaikkia ihmisiä, joilla on intohimo. Oli se sitten valokuvaus, tanssi, auton tuunaus tai korttitalon rakennus. Koska vietän itse lähes kaikki iltani tanssistudioilla, en panisi pahakseni vaikka mies kokoaisikin sitä autoa tallilla tai kyttäisi puskassa tuntitolkulla saadakseen täydellisen otoksensa.

Parisuhteen olellinen osa on myös molempien osapuolien omat harrastukset ja intohimot. Tasapaino täytyy säilyttää tässäkin asiassa. Mies, jolla ei ole sitä omaa "juttua" ei yksinkertaisesti sulattaisi minunkaan elämäntapaani. Yhden suhteen ajan kestin jatkuvaa "sä et oo ikinä mun kaa" syyllistämistä. Puhumattakaan siitä että mies olisi osallistunut harrastukseeni.

Opettelen tarpeen vaatiessa liimaamaan korttitalon kasaan tai vaikka kokoamaan jotain-mitä-lie-autonosia-joista-en-ymmärrä-yhtään-mitään jos se toiselle on tärkeää. Ja odotan myös että tanssimiseeni suhtaudutaan jonkinasteisella mielenkiinnolla. Kuunnellaan kuinka hehkutan uutta tanssiliikettä tai katsotaan kun esitän uusimman koreografian.

Kaikista tärkeintä minulle olisi kuitenkin saada jakaa se tunne, jonka tanssiessani tunnen, sen toisen ihmisen kanssa. Ilmaisen tanssilla tunteita ja minulle yhdessä tanssiminen on lähes jos ei jopa yhtä läheistä kuin seksi. Toisen tanssitaidot ovat minulle loppupeleissä aika yhdentekevät. Ensinnäkin harjoittelemalla oppii ja toisekseen, tärkeintä on se yhdessäolo ja toisestä välittäminen.

Täydellinen mies tulee kanssani baarissa kanssani tanssilattialle ja on ylpeä siitä että hänen naisensa osaa ja uskaltaa tanssia, ja saa sillä silloin tällöin varmasti huomiotakin. Hän haluaa olla osallisena harrastuksessani, tulee kanssa studiolle ja esiintyy silloin tällöin kanssani studion kevät- tai joulujuhlassa. Eikä häntä ärsytä se että minulla on omakin elämä ja omat tavoitteeni. Hän on ylpeä minusta ja saavutuksistani.

Ei se määrä vaan se laatu

Maailmaan mahtuu monenmoista sählääjää ja säätäjää. Ja onneksi myös muutama ammattilainen. Kaikkein suurimmat pettymykseni seksin saralla eivät ole tulleet pienikokoisista kolmen minuutin munista, vaan jostain ihan muusta. Newsflash kaikille miehille: laatu korvaa määrän!

Miltä kuulostaisi koko yön sessio aina aamuun asti? Sängystä suoraan aamupalalle. Enkä nyt tarkoita 7h esileikkiä, vartin aktia ja 45min loppusöpöilyä. Vaan aitoa naimista. Koko helvetin yö. Ajatuksena varmaan TOOSI kiva, mutta enpä haluaisi kokea enää ikinä. Kellonajasta riippumatta yli 45 minuuttia yhtä jyystöä on yksinkertaisesti LIIKAA. Välissä voi leikkiä vähän lisää ja jatkaa sitten tositoimissa, henkilökohtainen raja taitaa mennä kahdessa tunnissa. Sen jälkeen paikat vaan puutuu ja kiinnostusta ei enää oikein riitä. Tai sitten mä olen vain nössö.

Joko mä kiinnostan vain maratoonareita tai sitten vika on mussa... Jokatapauksessa kohdalle tuntuu osuvan useinmiten miehiä, joiden kanssa kolme tuntia on vielä "pikaset". Mahtaa se olla miehellekin jo masentavaa. Tai niin vois kuvitella. Jokunen sattuma on ollut kunnostaan niin suunnattoman ylpeä, että oikeasti ärsyttää. Ei mua kiinnosta viiden tunnin maratoni vaan sen takia että mies pystyy siihen. Eikä mua myöskään kiinnosta kuunnella jatkuvia vihjauksia ja muistutuksia asiasta: "kyl sä tiedät ettet sä ainakaan ilman jäis ;)". Niin siis ilman mitä?

Kyllähän siinä joo munaa saa koko kuukauden edestä kerralla ja limakalvotkin kuluu kerrasta puhki. Mut tyydytys siitä ainakin on kaukana. Siitäkin huolimatta että saan suhteellisen helposti orgasmeja yhdynnän aikanakin ja sitäki helpommin sormi- tai kielipelillä.

Jos huomio kääntyy nautinnosta suorittamisen puolelle niin vitutus kohoaa potenssiin sata. Eräs (nuori) mies ei lopettanut edes tuntikausien jyystämisen jälkeen. Kun mies viimein itse tuli, alkoi sormilla pelleilly "annetaan sulle nyt vielä ees yks kunnollinen". Ja vaikka yritin nätisti sanoa että kyllä tässä nyt on pantu tarpeeksi niin miehen silmissä kiilsi vain onnistumisen ilo "tykkäät kuitenkin kun saan sut tulemaan".

Paskat mun nautinnosta. Lapsi ei halua luopua uudesta lelustaan.

Tie naisen sydämeen

Jokainen tuntee ja tietää sanonnan "Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta" ja totuushan on että se pätee myös useimpiin naisiin. Tai ainakin tähän naiseen. Rakastan hyvää ruokaa ja RAKASTAN suklaata.

Kovin yksinkertaisesta reitistä ei kyllä tässäkään tapauksessa ole kyse. Vaikka olisin todennäköisesti otettu jo pelkästä huomaisuudesta, jos mies järkkäisi minulla kolmen ruokalajin kynttiläillallisen (tai sitten äärimmäisen vaivautunut) niin kyllä sen miehen olisi myös syytä olla huomannut minusta merkille ne tosiasiat että vihaan katkarapuja ja kaprista, enkä erityisemmin pidä myöskään tulisesta ruuasta jne jne jne. Olen äärimmäisen hankala ja nirso tapaus, vaikka suostun kyllä maistamaan lähes mitä tahansa.

Kertoo jonkinasteisesta sitoutumisesta, jos pistää ajan saatossa merkille toisen makutottumukset ja osaa luovia niiden kanssa kysymättä jatkuvasti "nii tykkäsitkö sä tästä?"

Lemppariherkkujani

• Ben & Jerry's -jäätelöt
  Tätä en vain voi vastustaa. Tällähetkellä lempimakujani ovat Cheescake brownie, Vanilla Crunch ja Macadamia chocolate. Hätätapauksessa myös pirkan vaniljajäätelö ja suklaakastike ajavat asiansa.
• Mozzarellatikut
  Syön kyllä melkein mitä tahansa roskaruokaa, mutta vain yksi on ylitse muiden.
• Kiinalainen ruoka
  Lähestulkoon kaikissa sen olomuodoissa. Vie ravintolaan tai tee itse (jos oikeasti osaat, epätoivoisista kokkausyrityksistä ei heru säälipisteitä).
• Hyvä pihvi
  Medium tai jopa medium miinus. Mieluiten nautaa ja sisäfilettä.
• Valkosipulikermaperunat
  Jos siihen sisältyy kermaa, rasvaa ja sopivasti valkosipulia niin voiko se olla pahaa?
• Rekorderlig-siiderit
  Mansikka-lime vanha suosikki, karviainen uusi nousukas. Yksi harvoista alkoholijuomista joita nautin.
• Marjat ja hedelmät
  Mansikat, ananas, viinirypäleet, persikat... Saanko puraista ite eka ja syöttää sulla toisen puolikkaan?
• Suklaa
  Ei taida tarvita selittelyjä.
  

Ja se toinen puoli...

• Valmiseineksiä en syö kuin äärimmäisessä hädässä. Itse tekemällä saa yleensä huomattavasti parempaa ja ei se nyt niiiiiiiin vaikeaa ole.
  
• Merenelävät. Alias katkaravut, simpukat jne... Ei kiitos. Friteratut jättikatkaravut oli ihan ok, kun edellisen kerran maistoin, mutta en löis kamalasti vetoa näidenkään puolesta. Kalaa syön, ainakin lohta ja muita rasvaisempia kaloja. Suomalaiset ahvenet ja hauet eivät juuri innosta.
• Kapris, oliivit, jalopenot ja suolakurkut. Joo ei.
• Yltiörasvainen tai jänteinen liha ei kertakaikkiaan ole lihaa. Jos mulle haluaa välttämättä pihvin tarjota niin ei kannata valkata sitä kaupan marinadissa lilluvaa porsaan grillipihviä.
• Ylipäänsä valmismarinadit missään yhteydessä eivät kyllä houkuta.
• Olen ilmeisesti vielä liian nuori, kun en ole oppinut pitämään viineistä edes ruuanlaitosta. Kamalin teko, jonka suklaapiirakalla voi tehdä, on maustaa sitä rommilla.
• Vuohenjuusto ja feta eivät maistu, sen sijaan mozzarellaa saa kyllä laittaa lähes mihin vaan.
  

Ei oo kaikki muumit laaksossa

Törmäsin cityn deitti-ilmoituksessa adjektiiviyhdistelmään "sarkastinen ja hyväntahtoinen idiootti" ja totesin että voisin kuvailla samoilla sanoilla myös itseäni. Kettuilen ja piikittelen niin ystäviä kuin vihollisia, enkä yleensä edes tarkoita sitä pahalla. Ylipäänsä arvostan suuresti ihmisiä joilla on kirjoitus- ja puhekyky hallussa.

Ystäväni tietävät luonteenpiirteeni ja ainakin minun nähdäkseni vain naureskelevat. Ja haastelevat takaisin. Samoin ovat tehneet kaikki viimeisimmät miesystäväni. Olen joskus jopa todennut että minuun vetoavat vain ne miehet jotka kehtaavat ja uskaltavat avoimesti vittuilla minulle. Pitänee aika vahvasti paikkansa... Minut hurmataan ehdottomasit puhumalla, ei ulkonäöllä. MUTTA.

Eivät minuun silti vetoa jokainen mies joka yrittää, korostan sanaa yrittää, vittuilemalla päteä minulle. Tapasin baarissa jokuaika sitten ystävän ystävän ystävän, jonka kanssa päädyinkin jatkoille sun muuta pientä kivaa. Mitään suurempaa ei koskaan kehittynyt, vaikka kyseinen mies (tai poika) kiinnostuksensa osoitti hyvin avoimesti. Ja osoittaa edelleenkin, vaikka olen tehnyt mielipiteeni selväksi.

Kaikenkaikkiaan persoonat eivät vain sovi yhteen, mutta yksi asia minua ärsyttää "Timossa" ylitse muiden. Timo on verbaalisesti yhtä lahjakas kuin saunavihta. Ei ymmärrä minun sanailuani ja yrittää vittuilla minulle onnistumatta siinä mitenkään.

Eikä Timolla ole mitään käsitystä siitä mikä on hyvän maun sisällä ja mikä ei. Jos nainen sanoo lihonneensa pari kiloa, ei "no musta sä näytitkin vähän turvonneelta" ole välttämättä paras keino reagoida tilanteeseen. On myös selkeästi asioita, joista toiselle ihmiselle ei vittuilla. Henkilökohtaisuuksiin ei mennä.

Jatkuvaan selittelyyn menee hermo. Kyllä minä tajuan koska Timo yrittää kiusata tai naurattaa. Mutta ilmeisesti Timo ei tajua olevansa kyseissä asioissa täydellisen toivoton. Lausahdukset kuten "kuhan kiusaan" tai "no se oli vitsi" eivät tee yrityksistä yhtään parempia.

Normaaleja ovat myös tilanteet joissa vastaan kettuiluun kettuilulla. Jonka jälkeen Timon täytyy selittää minulle kuinka hän vain kettuili ja ettei tarvitse ottaa sitä tosissaan. Voitteko uskoa kuinka rasittavaa on tämän jälkeen selittää etten minäkään nyt tainnut ihan tosissani olla. Timo tavaa vielä aakkosia, kun minä yritän kirjoittaa romaania. Ei vain iske.

Jos et osaa - älä yritä. Jos osaat - anna palaa. Puhu tytöt pyörryksiin ja pikkuhousut kosteiksi.

Kuuleko kukaan?

Luin työpäivän ohessa Marian Keysin kirjoittaman romaanin "Kuuleeko kukaan?", takakannen perusteella odotin kirjalta lähinnä jonkinasteista parisuhdepeliä, pettämistä, rakastumista jne.

Anna Walsh makaa pahoin loukkaantuneena vanhempiensa sohvalla Dublinissa. Hänen mielessään on vain yksi ajatus – päästä takaisin New Yorkiin. New Yorkissa ovat hänen ystävänsä, Maailman Paras Työpaikka sekä se kaikkein tärkein, hänen miehensä Aidan. Mutta mikään Annan elämässä ei ole enää niin yksinkertaista… Paluuta Manhattanille hankaloittavat Annan sekä fyysiset että henkiset arvet ja se tosiseikka, että Aidan on tehnyt katoamistempun. Onko Annan aika siirtyä eteenpäin, ja pystyykö hän siihen? Järisyttävä paljastus Aidanin menneisyydestä antaa Annalle ajattelemisen aihetta ja muuttaa hänen elämänsä lopullisesti.

Elämänmakuinen Kuuleeko kukaan? on yhtä aikaa liikuttava ja täynnä huumoria.

Huom! Loppuosa tekstistä sisältää runsaasti juonipaljastuksia, joten jos haluat lukea kirjan niin tee se ennen tämän bloggauksen lukemista.















Kirja ei ollut sitä mitä odotin. Tarina herätti minussa aivan käsittämätöntä pelkoa ja ahdista, tarvetta saada taas rakastaa jotakuta. Ja juuri kaksi viikkoa sitten taisin viimeksi vannoa etten halua vielä seurustella (erosin noin kaksi kuukautta sitten pitkäaikasesta suhteesta).

Anna joutuu miehensä kanssa auto-onnettomuuteen ennen avioliiton ensimmäistä vuosipäivää ja Annan mies kuolee heti. Anna itse loukkaantuu pahoin, mutta selviää hengissä. Kirja seuraa Annan paluuta takaisin kotikaupunkiin ja selviytymistä trauman jälkitilasta. Anna ei nimittäin muista miehensä kuolleen. Lähes kirjan puoliväliin saakka Anna soittaa miehelleen joka päivä, lähettää useita sähköposteja ja kuvittelee näkevänsä tämä kadulla.

Aluksi ihmettelin yhdessä Annan kanssa mitä mies puuhaa ja miksei hän ota yhteyttä. Kun totuus viimein paljastui minulle tunsin aivan käsittämätöntä sääliä ja kauhua. En halua edes kuvitella kuinka pelottavaa ja tuskallista olisi menettää joku niin rakas ihminen niin nopeasti. Todennäköisesti haluaisin kieltää asian tietoisuudestani aivan niinkuin Annakin.

Aidanin kuoleman hyväksyminenkään ei päästä Annaa eteenpäin. Tämän jälkeen Anna kuluttaa kaikki hetkensä yrittäen saada Aidaniin yhteyttä meedioiden ja jumalallisten merkkien avulla. Viiemein vuosi Aidanin kuoleman jälkeen Anna pääsee viimein eteenpäin. Ja saa myös merkkinsä.

Vaikka kirja sai minutkin pelkäämään lesken kohtaloa, niin sitäkin enemmän se sai minut pelkäämään etten koskaan enää kokisi mitään noin voimakasta tunnetta. Tarve rakastaa nyt kun vielä on aikaa ja ennenkuin on "liian myöhäistä" nousi myös pelon yli.

Hämmentävä kirja kaikenkaikkiaan. Mutta varsin onnistunut. Tunteita se ainakin herätti.

Taustamusiikki: Katy Perry - Thinking of you
Luettavaa: Marian Keys - Kuuleeko kukaan?

Felis catus vs. Panthera tigris

Päädyn usein puhumaan miesten kanssa tuttavastani "Niinasta". Niina harrastaa ja rakastaa maailmanympärimatkailua. Töistä johtuen Niinan mies ei yleensä pysty lähtemään matkoille mukaan. Miesten yleisin reaktio tuntuu olevan "Jos se olis mun nainen niin mä en kyllä päästäis sitä lähtemään." Omat unelmani eivät ole koskaan sisältäneet maailmanympärimatkailua, mutta olen silti usein törmännyt samaan ongelmaan. Mikä saa miehen olettamaan että kysyisin häneltä lupaa?

Minua on kielletty ottamasta mm. lävistystä, uutta työpaikkaa tai aloittamaan uutta harrastusta. Kaikki huomattavasti pienempiä asioita kuin 3kk maailmanympärimatka toisella puolella maapalloa, mutta minulle siitäkin huolimatta äärimmäisen tärkeitä. Ja siitäkin huolimatta miehet ovat kokeneet olevansa oikeutettuja estää minua toteuttamasta itseäni. Voin kertoa että tällähetkellä minulla on tuo lävistys, työpaikka ja harrastus. Miehet ovat jääneet.

Kotikissoissa ja tiikereissä on yksi olennainen ero. Tiikeriä ei voi omistaa. Oman ajatusmaailman mukaan rakkaus on myös toisen tukemista, auttamista ja myös joustamista. Silloinkin kun toisen suunnitelmat eivät sinua juuri ihastuta.

Entinen avomieheni päätti haluta tatuoinnin. Minulla nyt ei ole ikinä ollut mitään tatuointeja vastaan, mutta en todellakaan ollut innoissani siitä että tämä halusi tatuoida hauikseensa jääkiekkojoukkueen logon. Ei minulla kuitenkaan ole oikeutta ilmoittaa mitä toinen aikuinen ihminen saa keholleen tehdä. Kehotin hankkimaan kyseisen kuvan, jos se kerran oli todella sitä mitä tämä halusi. Suhde ei kaatunut tatuoinnin aiheeseen, rakastin miestä sen verran paljon ettei yksi dorka tatuointi sitä mihinkään muuttanut.

Olisin silti toivonut samaa ymmärrystä kun minulle tarjottiin unelmieni työtä. Vaikka työajat olivat kaikkea muuta kuin täydelliset ja työnkuva miehestä typerä, oli se kuitenkin minun unelmani. Unelmieni mies ei todellakaan vaatisi minua valitsemaan työn tai hänen väliltään.

Unelmieni mies osaisi käsitellä tiikeriään. Jos haluaisin lähteä matkalle maailman ympäri (vaikka hän ei pääsisikään mukaan), hän auttaisi minua pakkaamaan kassin, varaamaan lennon ja suunnittelemaan reitin. Hän kertoisi kuinka paljon minua rakastaa, kuinka ikävä hänen tulee, vaatisi soittamaan joka päivä ja tulemaan pian ja ehjänä takaisin. Mutta iskisi silmää, koska tietää minun pärjäävän ja valloittavan maailman yksinänikin ja käskisi tuomaan paljon tuliaisia.

Unelmieni mies rakastaisi tiikeriään juuri sen villin ja arvaamattoman luonteen vuoksi. Hän ymmärtää ettei elämä kanssani ole juuri koskaa helppoa ja tasaista, mutta nauttii jännityksestä aivan yhtä paljon kuin minäkin. Hän tietää myös että minä autan tarvittaessa häntä pakkaamaan kassin ja seison lentokentällä vilkuttamassa. Ja vaikka kuinka itkisin ja murisisin kiukusta jäädessäni yksin, ymmärtäisin hänen tarpeensa lähteä ja odottaisin häntä hymyillen lentokentällä kun lento takaisin saapuisi.

192.168.0.2

Tuttavien keskuudessa alan kai saavuttaa jo legendaarista mainetta älyttömimpien ja uskomattomimpien seksiin liittyvien tarinoiden kertojana. Osa syy lienee siinä etten ota seksiä kovin vakavasti ja mielihalunikin lienevät monista kieroutuneita.

Luku 1: Nörtit tekee sen paremmin

Irkkaan, chättään, blogitan, hengaan foorumeilla... You name it. Osaan myös (x)html- ja php-koodausta, hieman javascriptiä ja tarpeen vaatiessa voin jopa näpytellä komentoja dossiin. Ja jos kaksi samanhenkistä laitetaan yhteen, mitä siitä voi seurata? Aivan. Huuda mun IP-osoitetta. Olen kokeillut tämän käytännössä ja pakko myöntää että olihan se hulvatonta. Suosittelen kaikille joiden huumorintaju ja ymmärrys riittää. Ja jos tykkää vähän rankemmista leikeistä niin verkkokaapelilla ruoskiminen sopii teemaan enemmän kuin hyvin.

Mahdottomia ominaisuuksia

Olen ottanut tavaksi katsoa nyyhkyleffoja yksin myöhään sunnuntai-iltaisin, kun oikeasti pitäisi olla jo nukkumassa. Väsyneenä tunteetkin ovat luonnollisesti pinnassa, joten eilinen sessioni Practical Magic -nimisen teoksen parissa herätti tietysti jonkinasteista läheisyydenkaipuuta.

Palaan kyseisen elokuvan pariin säännöllisin väliajoin. Taikuuden ja mystisen viehätyksen lisäksi myös tarinan suhdekiemurat kaikessa korniudessaan viehättävät. Miksi naiset rakastuvat renttuihin ja tarvitaanko todellisen rakkauden löytämiseen oikeasti loitsu?

Tähän asti olen päätynyt yhteen ensimmäisen (yleensä ei ollenkaan sopivan) vastaantulijan kanssa ja toiminut periaatteella "no kai tää menee siinä missä muutkin". Nyt viimeisen eroni jälkeen olen keskittynyt todella paljon miettimään niitä ominaisuuksia, joita kumppaniltani haluan. Ja alan tulla siihen tulokseen ettei sellaista miestä ole olemassakaan.

He will hear my call a mile away.
He will whistle my favorite song.
He can ride a pony backwards.
He can flip pancakes in the air.
He'll be marvelously kind.
And his favorite shape will be a star.
And he'll have one green eye and one blue.

Ihmisen genetiikka ajaa ihmisiä haluamaan asioita joita he eivät voi saada. Lisäksi naisten genetiikka ohjaa naisia haluamaan ristiriitaisia asioita. Tumma ja tulinen, mutta silti lempeä jne. Kyllä te tiedätte.

Jos kirjoittaisin deitti-ilmoituksen niin todennäköisesti antamani ehdot sulkisivat yksi toisensa jälkeen ulos kaikki tässä maailmankaikkeudessa asuvat miehet. Rehellisesti sanoen en itse todellakaan tiedä mitä haluan. Tällä kertaa olen kuitenkin vakaasti päättänyt etten aloita yhtäkään vakavaa (tai edes vähemmän vakavaa vakiintunutta) suhdetta, kunnes ymmärrän edes alustavasti kuka vierelleni sopii.

Mitä minä haluan mieheltä?

• syntynyt -85-75 (miel +10 vuotta vanhempi, mutta ei ainakaan nuorempi)
  
• yli 180cm
• lyhyet hiukset (myös kaljut tuppaavat miellyttämään) ja katse, joka vie mennessään
  
• painaa enemmän kuin minä ja paino koostuu mieluummin lihaksesta kuin pelkästä läskistä
• tanssii ja tanssii mielellään hyvin
• huumorintajuinen ja pisteliäs
• riittävän itsevarma ja korkean auktoriteetin omaava pitämään minunkin egoni aisoissa
• hyväksyy minut ja valintani, eikä yritä estää minua toteuttamasta unelmiani
  
• rento ja intohimoinen elämänasenne (ts. omaa harrastuksen, oli se sitten auton rassaus tai postimerkkien keräily - tai no, ei postimerkkejä...)
• voisi tarpeen vaatiessa suojella minua, mutta ymmärtää etten tarvitse suojelua eikä yritä esim. mustasukkaisuuttaan puolustaa kunniaani jos voin itsekin hoitaa tilanteen
• niin miehekäs että uskaltaisi pitää pinkkiä paitaa tai antaisi minun vaihtaa sulakkeen ilman että miehisyys vaarantuu
• seksuaalisesti avoin ja aktiivinen "irstas setä"

Mutta luonnollisestikaan mikään kyseisistä kriteereistä ei ole absoluuttinen. Eikä yksikään ihastukseni ole vielä tainnut täyttää puoliakaan kyseisistä ehdoista...

Taustamusiikki: Stevie Nicks - Crystal
Tunnelma: Hämmentynyt