Ikäsyrjintää

Olen vuosi vuodelta siirtynyt yhä vanhempiin miehiin. Ensimmäinen poikaystäväni oli minua 3 vuotta vanhempi, toinen 6 vuotta ja seuraava mies (jonka kanssa en tosin seurustellut) jo 12 vuotta vanhempi.

En edes yritä väittää olevani ikäistäni kypsempi tai muutakaan kliseistä. Pidän hauskaa, teen tyhmyyksiä, mutta kannan silti vastuuni teoistani ja elän itsenäistä elämää. Jostain syystä en silti enää jaksa katsoa poikia, jotka asuvat vielä kotona, ryyppäävät itsensä kaatokänniin joka viikonloppu ja ymmärtävät naisista yhtä paljon kuin derivaatoista (tai vielä vähemmän).

Ei sillä että jokaiseen joukkoon mahtuu poikkeuksia. Yli 30-vuotta täyttänyt mies ei ole avain onneen, mutta olen todennut että jostain syystä nämä hieman vanhemmat miehet vetoavat minuun paljon enemmän kuin nuoret kollit. Sekä ulkonällisesti että yleensä myös luonteensa kannalta.

Oleellisin ero lienee elämänkokemus. Ihminen, joka huokuu elämää ja asennetta koettujen vastoinkäymisten takia ei vaikuta yhtään niin teennäiseltä kuin opiskelija, jonka pahin ongelma on opintotuen riittäminen siksariin perjantaina.

Kaipaan elämääni tasavertaista kumppania, en aikuista lasta.

Ei nuori ikä mikään absoluuttinen este kuitenkaan ole. Muistan erään aamun, jolloin heräsin ihan mukiinmenevän pojan vierestä ja olin shokissa kun kävi ilmi että kyseinen herra oli minua puoli vuotta NUOREMPI. Ensimmäinen kerta kun olen aamulla vaatinut miestä nousemaan sängystä ja näyttämään henkkarit ennenkuin keskustelu jatkuu.

Tarpeeksi iso ego ja itsenäisyys eivät katso ikää. Mutta lotossakin voittaa todennäköisemmin jos pelaa 11 numeron järjestelmää...

Me = ? + sinä

Johan se on vanha totuus, että kaverit lakkaavat tapaamasta toisiaan kun alkavat vakiintua ja perustaa perhettä. Mutta pistää se silti vituttamaan.

Kerta toisensa jälkeen ystäväni lupaavat ensin lähteä kanssani kahville / viihteelle / ihan mihin tahansa, kunnes sitten vartti ennen h-hetkeä ilmoittavatkin etteivät nyt pääsekään.

Yleisimmät syyt?

1. No Petri ei jaksa lähteä...
2. Esko menee huomenna töihin niin ei me nyt lähdetä.
3. Ollaan molemmat niin väsyneitä että taidetaan jäädä kotiin.
4. Me oltiin just eilen kun yks Pasin kaveri tuli käymään.

Ensinnäkin. Jos MINÄ pyydän SINUA kahville kanssani, pyysinkö kumppaniasi? Älkää käsittäkö väärin. Tulen hyvin toimeen kavereideni miesten kanssa, eikä minua häiritse viettää aikaa yhdessä. Mutta joskus olis ihan kiva saada rauhassa jauhaa tyttöjen juttuja ilman että se Pasi siinä vieressä hoputtaa kokoajan.

Toisekseen! Jos sovimme edellisen viikon maanantaina että lauantaina menemme tyttöporukalla ulos niin mitä hittoa teet perjantaina miehesi kavereiden kanssa extempore-ryypyllä?

Joo. Parisuhteet menee kavereiden menojen edelle ja yhteiset menot on tottakai kaverin kissanristijäisiä tärkeämmät. Mutta vois sitä ainakin ilmoittaa vähän aikasemmin kuin varttia vailla kymmenen lauantaina ja mikä tekee musta vähemmän tärkeän kuin miehen kaverit?

Suhteen aikana on pakko säilyä myös MINÄ. Ei parisuhde voi tarkoittaa muurahaiskekomaista symbioosia, jossa ei ole yksilöitä. En ole ilmeisesti koskaan ollut riittävän rakastunut, kun en ole valmis luopumaan omasta elämästäni, omista ystävistäni ja omasta minästäni toisen vuoksi.

En ole varma vituttaako vai säälittääkö se enemmän nähdä kuinka suurinosa parisuhteessa olevista ystävistä näyttää unohtavan kaikki vanhat kaverinsa ja viettävän aikaa vain miestensä tuttujen kanssa. Kyllä se mies varmasti välittäisi ihan yhtä paljon vaikka välillä sanoisitkin: "Sori, mulla oli jo sovittuna menoa Minnan kanssa."

Kaipaan...

• ... selänpesijää suihkussa.
• ... kainaloa ja popkornikipon ojentajaa leffan aikana.
• ... uneliasta aamusuukkoa aamuisin.
• ... tanssiparia illan viimeisiin hitaisiin.
• ... toista syöjää ruokapöytään.
• ... silittelijaa kun olen flunssassa.
• ... kaksimielistä tekstiviestiä piristämään työpäivää.
• ... ihmistä jolle tarjota aamupala sänkyyn.
• ... ylimääräistä käsiparia taulukoukkujen kiinnityksessä.
• ... sinua odottamaan minua iltaisin kotiin.
• ... toista tiskaamaan joskus puolestani.
• ... seuraa koiranpissityslenkeillä.
• ... intohimoisia iltoja, öitä ja aamuöitä.
• ... ymmärtävää ja lohduttavaa syliä kun mikään ei onnistu.

This is Love

Olen muutaman päivän hehkuttanut Guns N' Roses yhtyeen This is Love kappaletta nähtyäni sen erään arvostamani taitelijan esityksessä.

Ensinnäkin kappale on äärimmäisen kaunis ja voimakas. Toisekseen se kuvastaa myös omaa ajatusmaailmaani rakkaudesta. Täydellistä omistautumista, jossa toisen olemassaolo on tärkeämpää kuin mikään muu.

Vaikka en unelmoikaan perinteisesti häistä, perheestä, lapsista ja omakotitalosta, leikittelen joskus ajatuksesta naimisiinmenosta. En haluaisi tanssia perinteista häävalssia. Ensinnäkään se ei kuvastaisi minua ihmisenä ja toisekseen Akselin ja Elinan häävalssi on hieman menneen sukupolven aikakautta. Enkä minä harrasta perinteitä vain perinteiden tai suvun vuoksi.

Sen sijaan tässä kyseisessä kappaleessa saattaisi olla ainesta. Tanssilaji nyt voisi olla melkein mitä tahansa, vaikka sitten vakiotansseja, kunhan se sisältäisi näytöskoreografian ja muutamia nostoja yms showelementtejä. Miksi? Because I can.

Guns N' Roses - This is Love

Guns 'N Roses Lyrics

Sex on the Dancefloor

Sex on the Dancefloor
1 oz Chambord® raspberry liqueur
1 oz Midori® melon liqueur
5 oz pineapple juice
Shake and strain all ingredients and pour over ice, and enjoy !

Elän tanssiakseni. Tanssin lavalla, baarissa, yksin kotona, tiskatessani, suihkussa ja vaikka kadulla. Käyn tunneilla ja pidän tunteja. Kaikenkaikkiaan tanssi on yhtä suuri osa elämääni kuin hengittäminen tai syöminen.

Kunnioitan kaikkia ihmisiä, joilla on intohimo. Oli se sitten valokuvaus, tanssi, auton tuunaus tai korttitalon rakennus. Koska vietän itse lähes kaikki iltani tanssistudioilla, en panisi pahakseni vaikka mies kokoaisikin sitä autoa tallilla tai kyttäisi puskassa tuntitolkulla saadakseen täydellisen otoksensa.

Parisuhteen olellinen osa on myös molempien osapuolien omat harrastukset ja intohimot. Tasapaino täytyy säilyttää tässäkin asiassa. Mies, jolla ei ole sitä omaa "juttua" ei yksinkertaisesti sulattaisi minunkaan elämäntapaani. Yhden suhteen ajan kestin jatkuvaa "sä et oo ikinä mun kaa" syyllistämistä. Puhumattakaan siitä että mies olisi osallistunut harrastukseeni.

Opettelen tarpeen vaatiessa liimaamaan korttitalon kasaan tai vaikka kokoamaan jotain-mitä-lie-autonosia-joista-en-ymmärrä-yhtään-mitään jos se toiselle on tärkeää. Ja odotan myös että tanssimiseeni suhtaudutaan jonkinasteisella mielenkiinnolla. Kuunnellaan kuinka hehkutan uutta tanssiliikettä tai katsotaan kun esitän uusimman koreografian.

Kaikista tärkeintä minulle olisi kuitenkin saada jakaa se tunne, jonka tanssiessani tunnen, sen toisen ihmisen kanssa. Ilmaisen tanssilla tunteita ja minulle yhdessä tanssiminen on lähes jos ei jopa yhtä läheistä kuin seksi. Toisen tanssitaidot ovat minulle loppupeleissä aika yhdentekevät. Ensinnäkin harjoittelemalla oppii ja toisekseen, tärkeintä on se yhdessäolo ja toisestä välittäminen.

Täydellinen mies tulee kanssani baarissa kanssani tanssilattialle ja on ylpeä siitä että hänen naisensa osaa ja uskaltaa tanssia, ja saa sillä silloin tällöin varmasti huomiotakin. Hän haluaa olla osallisena harrastuksessani, tulee kanssa studiolle ja esiintyy silloin tällöin kanssani studion kevät- tai joulujuhlassa. Eikä häntä ärsytä se että minulla on omakin elämä ja omat tavoitteeni. Hän on ylpeä minusta ja saavutuksistani.

Ei se määrä vaan se laatu

Maailmaan mahtuu monenmoista sählääjää ja säätäjää. Ja onneksi myös muutama ammattilainen. Kaikkein suurimmat pettymykseni seksin saralla eivät ole tulleet pienikokoisista kolmen minuutin munista, vaan jostain ihan muusta. Newsflash kaikille miehille: laatu korvaa määrän!

Miltä kuulostaisi koko yön sessio aina aamuun asti? Sängystä suoraan aamupalalle. Enkä nyt tarkoita 7h esileikkiä, vartin aktia ja 45min loppusöpöilyä. Vaan aitoa naimista. Koko helvetin yö. Ajatuksena varmaan TOOSI kiva, mutta enpä haluaisi kokea enää ikinä. Kellonajasta riippumatta yli 45 minuuttia yhtä jyystöä on yksinkertaisesti LIIKAA. Välissä voi leikkiä vähän lisää ja jatkaa sitten tositoimissa, henkilökohtainen raja taitaa mennä kahdessa tunnissa. Sen jälkeen paikat vaan puutuu ja kiinnostusta ei enää oikein riitä. Tai sitten mä olen vain nössö.

Joko mä kiinnostan vain maratoonareita tai sitten vika on mussa... Jokatapauksessa kohdalle tuntuu osuvan useinmiten miehiä, joiden kanssa kolme tuntia on vielä "pikaset". Mahtaa se olla miehellekin jo masentavaa. Tai niin vois kuvitella. Jokunen sattuma on ollut kunnostaan niin suunnattoman ylpeä, että oikeasti ärsyttää. Ei mua kiinnosta viiden tunnin maratoni vaan sen takia että mies pystyy siihen. Eikä mua myöskään kiinnosta kuunnella jatkuvia vihjauksia ja muistutuksia asiasta: "kyl sä tiedät ettet sä ainakaan ilman jäis ;)". Niin siis ilman mitä?

Kyllähän siinä joo munaa saa koko kuukauden edestä kerralla ja limakalvotkin kuluu kerrasta puhki. Mut tyydytys siitä ainakin on kaukana. Siitäkin huolimatta että saan suhteellisen helposti orgasmeja yhdynnän aikanakin ja sitäki helpommin sormi- tai kielipelillä.

Jos huomio kääntyy nautinnosta suorittamisen puolelle niin vitutus kohoaa potenssiin sata. Eräs (nuori) mies ei lopettanut edes tuntikausien jyystämisen jälkeen. Kun mies viimein itse tuli, alkoi sormilla pelleilly "annetaan sulle nyt vielä ees yks kunnollinen". Ja vaikka yritin nätisti sanoa että kyllä tässä nyt on pantu tarpeeksi niin miehen silmissä kiilsi vain onnistumisen ilo "tykkäät kuitenkin kun saan sut tulemaan".

Paskat mun nautinnosta. Lapsi ei halua luopua uudesta lelustaan.

Tie naisen sydämeen

Jokainen tuntee ja tietää sanonnan "Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta" ja totuushan on että se pätee myös useimpiin naisiin. Tai ainakin tähän naiseen. Rakastan hyvää ruokaa ja RAKASTAN suklaata.

Kovin yksinkertaisesta reitistä ei kyllä tässäkään tapauksessa ole kyse. Vaikka olisin todennäköisesti otettu jo pelkästä huomaisuudesta, jos mies järkkäisi minulla kolmen ruokalajin kynttiläillallisen (tai sitten äärimmäisen vaivautunut) niin kyllä sen miehen olisi myös syytä olla huomannut minusta merkille ne tosiasiat että vihaan katkarapuja ja kaprista, enkä erityisemmin pidä myöskään tulisesta ruuasta jne jne jne. Olen äärimmäisen hankala ja nirso tapaus, vaikka suostun kyllä maistamaan lähes mitä tahansa.

Kertoo jonkinasteisesta sitoutumisesta, jos pistää ajan saatossa merkille toisen makutottumukset ja osaa luovia niiden kanssa kysymättä jatkuvasti "nii tykkäsitkö sä tästä?"

Lemppariherkkujani

• Ben & Jerry's -jäätelöt
  Tätä en vain voi vastustaa. Tällähetkellä lempimakujani ovat Cheescake brownie, Vanilla Crunch ja Macadamia chocolate. Hätätapauksessa myös pirkan vaniljajäätelö ja suklaakastike ajavat asiansa.
• Mozzarellatikut
  Syön kyllä melkein mitä tahansa roskaruokaa, mutta vain yksi on ylitse muiden.
• Kiinalainen ruoka
  Lähestulkoon kaikissa sen olomuodoissa. Vie ravintolaan tai tee itse (jos oikeasti osaat, epätoivoisista kokkausyrityksistä ei heru säälipisteitä).
• Hyvä pihvi
  Medium tai jopa medium miinus. Mieluiten nautaa ja sisäfilettä.
• Valkosipulikermaperunat
  Jos siihen sisältyy kermaa, rasvaa ja sopivasti valkosipulia niin voiko se olla pahaa?
• Rekorderlig-siiderit
  Mansikka-lime vanha suosikki, karviainen uusi nousukas. Yksi harvoista alkoholijuomista joita nautin.
• Marjat ja hedelmät
  Mansikat, ananas, viinirypäleet, persikat... Saanko puraista ite eka ja syöttää sulla toisen puolikkaan?
• Suklaa
  Ei taida tarvita selittelyjä.
  

Ja se toinen puoli...

• Valmiseineksiä en syö kuin äärimmäisessä hädässä. Itse tekemällä saa yleensä huomattavasti parempaa ja ei se nyt niiiiiiiin vaikeaa ole.
  
• Merenelävät. Alias katkaravut, simpukat jne... Ei kiitos. Friteratut jättikatkaravut oli ihan ok, kun edellisen kerran maistoin, mutta en löis kamalasti vetoa näidenkään puolesta. Kalaa syön, ainakin lohta ja muita rasvaisempia kaloja. Suomalaiset ahvenet ja hauet eivät juuri innosta.
• Kapris, oliivit, jalopenot ja suolakurkut. Joo ei.
• Yltiörasvainen tai jänteinen liha ei kertakaikkiaan ole lihaa. Jos mulle haluaa välttämättä pihvin tarjota niin ei kannata valkata sitä kaupan marinadissa lilluvaa porsaan grillipihviä.
• Ylipäänsä valmismarinadit missään yhteydessä eivät kyllä houkuta.
• Olen ilmeisesti vielä liian nuori, kun en ole oppinut pitämään viineistä edes ruuanlaitosta. Kamalin teko, jonka suklaapiirakalla voi tehdä, on maustaa sitä rommilla.
• Vuohenjuusto ja feta eivät maistu, sen sijaan mozzarellaa saa kyllä laittaa lähes mihin vaan.
  

Ei oo kaikki muumit laaksossa

Törmäsin cityn deitti-ilmoituksessa adjektiiviyhdistelmään "sarkastinen ja hyväntahtoinen idiootti" ja totesin että voisin kuvailla samoilla sanoilla myös itseäni. Kettuilen ja piikittelen niin ystäviä kuin vihollisia, enkä yleensä edes tarkoita sitä pahalla. Ylipäänsä arvostan suuresti ihmisiä joilla on kirjoitus- ja puhekyky hallussa.

Ystäväni tietävät luonteenpiirteeni ja ainakin minun nähdäkseni vain naureskelevat. Ja haastelevat takaisin. Samoin ovat tehneet kaikki viimeisimmät miesystäväni. Olen joskus jopa todennut että minuun vetoavat vain ne miehet jotka kehtaavat ja uskaltavat avoimesti vittuilla minulle. Pitänee aika vahvasti paikkansa... Minut hurmataan ehdottomasit puhumalla, ei ulkonäöllä. MUTTA.

Eivät minuun silti vetoa jokainen mies joka yrittää, korostan sanaa yrittää, vittuilemalla päteä minulle. Tapasin baarissa jokuaika sitten ystävän ystävän ystävän, jonka kanssa päädyinkin jatkoille sun muuta pientä kivaa. Mitään suurempaa ei koskaan kehittynyt, vaikka kyseinen mies (tai poika) kiinnostuksensa osoitti hyvin avoimesti. Ja osoittaa edelleenkin, vaikka olen tehnyt mielipiteeni selväksi.

Kaikenkaikkiaan persoonat eivät vain sovi yhteen, mutta yksi asia minua ärsyttää "Timossa" ylitse muiden. Timo on verbaalisesti yhtä lahjakas kuin saunavihta. Ei ymmärrä minun sanailuani ja yrittää vittuilla minulle onnistumatta siinä mitenkään.

Eikä Timolla ole mitään käsitystä siitä mikä on hyvän maun sisällä ja mikä ei. Jos nainen sanoo lihonneensa pari kiloa, ei "no musta sä näytitkin vähän turvonneelta" ole välttämättä paras keino reagoida tilanteeseen. On myös selkeästi asioita, joista toiselle ihmiselle ei vittuilla. Henkilökohtaisuuksiin ei mennä.

Jatkuvaan selittelyyn menee hermo. Kyllä minä tajuan koska Timo yrittää kiusata tai naurattaa. Mutta ilmeisesti Timo ei tajua olevansa kyseissä asioissa täydellisen toivoton. Lausahdukset kuten "kuhan kiusaan" tai "no se oli vitsi" eivät tee yrityksistä yhtään parempia.

Normaaleja ovat myös tilanteet joissa vastaan kettuiluun kettuilulla. Jonka jälkeen Timon täytyy selittää minulle kuinka hän vain kettuili ja ettei tarvitse ottaa sitä tosissaan. Voitteko uskoa kuinka rasittavaa on tämän jälkeen selittää etten minäkään nyt tainnut ihan tosissani olla. Timo tavaa vielä aakkosia, kun minä yritän kirjoittaa romaania. Ei vain iske.

Jos et osaa - älä yritä. Jos osaat - anna palaa. Puhu tytöt pyörryksiin ja pikkuhousut kosteiksi.

Kuuleko kukaan?

Luin työpäivän ohessa Marian Keysin kirjoittaman romaanin "Kuuleeko kukaan?", takakannen perusteella odotin kirjalta lähinnä jonkinasteista parisuhdepeliä, pettämistä, rakastumista jne.

Anna Walsh makaa pahoin loukkaantuneena vanhempiensa sohvalla Dublinissa. Hänen mielessään on vain yksi ajatus – päästä takaisin New Yorkiin. New Yorkissa ovat hänen ystävänsä, Maailman Paras Työpaikka sekä se kaikkein tärkein, hänen miehensä Aidan. Mutta mikään Annan elämässä ei ole enää niin yksinkertaista… Paluuta Manhattanille hankaloittavat Annan sekä fyysiset että henkiset arvet ja se tosiseikka, että Aidan on tehnyt katoamistempun. Onko Annan aika siirtyä eteenpäin, ja pystyykö hän siihen? Järisyttävä paljastus Aidanin menneisyydestä antaa Annalle ajattelemisen aihetta ja muuttaa hänen elämänsä lopullisesti.

Elämänmakuinen Kuuleeko kukaan? on yhtä aikaa liikuttava ja täynnä huumoria.

Huom! Loppuosa tekstistä sisältää runsaasti juonipaljastuksia, joten jos haluat lukea kirjan niin tee se ennen tämän bloggauksen lukemista.















Kirja ei ollut sitä mitä odotin. Tarina herätti minussa aivan käsittämätöntä pelkoa ja ahdista, tarvetta saada taas rakastaa jotakuta. Ja juuri kaksi viikkoa sitten taisin viimeksi vannoa etten halua vielä seurustella (erosin noin kaksi kuukautta sitten pitkäaikasesta suhteesta).

Anna joutuu miehensä kanssa auto-onnettomuuteen ennen avioliiton ensimmäistä vuosipäivää ja Annan mies kuolee heti. Anna itse loukkaantuu pahoin, mutta selviää hengissä. Kirja seuraa Annan paluuta takaisin kotikaupunkiin ja selviytymistä trauman jälkitilasta. Anna ei nimittäin muista miehensä kuolleen. Lähes kirjan puoliväliin saakka Anna soittaa miehelleen joka päivä, lähettää useita sähköposteja ja kuvittelee näkevänsä tämä kadulla.

Aluksi ihmettelin yhdessä Annan kanssa mitä mies puuhaa ja miksei hän ota yhteyttä. Kun totuus viimein paljastui minulle tunsin aivan käsittämätöntä sääliä ja kauhua. En halua edes kuvitella kuinka pelottavaa ja tuskallista olisi menettää joku niin rakas ihminen niin nopeasti. Todennäköisesti haluaisin kieltää asian tietoisuudestani aivan niinkuin Annakin.

Aidanin kuoleman hyväksyminenkään ei päästä Annaa eteenpäin. Tämän jälkeen Anna kuluttaa kaikki hetkensä yrittäen saada Aidaniin yhteyttä meedioiden ja jumalallisten merkkien avulla. Viiemein vuosi Aidanin kuoleman jälkeen Anna pääsee viimein eteenpäin. Ja saa myös merkkinsä.

Vaikka kirja sai minutkin pelkäämään lesken kohtaloa, niin sitäkin enemmän se sai minut pelkäämään etten koskaan enää kokisi mitään noin voimakasta tunnetta. Tarve rakastaa nyt kun vielä on aikaa ja ennenkuin on "liian myöhäistä" nousi myös pelon yli.

Hämmentävä kirja kaikenkaikkiaan. Mutta varsin onnistunut. Tunteita se ainakin herätti.

Taustamusiikki: Katy Perry - Thinking of you
Luettavaa: Marian Keys - Kuuleeko kukaan?

Felis catus vs. Panthera tigris

Päädyn usein puhumaan miesten kanssa tuttavastani "Niinasta". Niina harrastaa ja rakastaa maailmanympärimatkailua. Töistä johtuen Niinan mies ei yleensä pysty lähtemään matkoille mukaan. Miesten yleisin reaktio tuntuu olevan "Jos se olis mun nainen niin mä en kyllä päästäis sitä lähtemään." Omat unelmani eivät ole koskaan sisältäneet maailmanympärimatkailua, mutta olen silti usein törmännyt samaan ongelmaan. Mikä saa miehen olettamaan että kysyisin häneltä lupaa?

Minua on kielletty ottamasta mm. lävistystä, uutta työpaikkaa tai aloittamaan uutta harrastusta. Kaikki huomattavasti pienempiä asioita kuin 3kk maailmanympärimatka toisella puolella maapalloa, mutta minulle siitäkin huolimatta äärimmäisen tärkeitä. Ja siitäkin huolimatta miehet ovat kokeneet olevansa oikeutettuja estää minua toteuttamasta itseäni. Voin kertoa että tällähetkellä minulla on tuo lävistys, työpaikka ja harrastus. Miehet ovat jääneet.

Kotikissoissa ja tiikereissä on yksi olennainen ero. Tiikeriä ei voi omistaa. Oman ajatusmaailman mukaan rakkaus on myös toisen tukemista, auttamista ja myös joustamista. Silloinkin kun toisen suunnitelmat eivät sinua juuri ihastuta.

Entinen avomieheni päätti haluta tatuoinnin. Minulla nyt ei ole ikinä ollut mitään tatuointeja vastaan, mutta en todellakaan ollut innoissani siitä että tämä halusi tatuoida hauikseensa jääkiekkojoukkueen logon. Ei minulla kuitenkaan ole oikeutta ilmoittaa mitä toinen aikuinen ihminen saa keholleen tehdä. Kehotin hankkimaan kyseisen kuvan, jos se kerran oli todella sitä mitä tämä halusi. Suhde ei kaatunut tatuoinnin aiheeseen, rakastin miestä sen verran paljon ettei yksi dorka tatuointi sitä mihinkään muuttanut.

Olisin silti toivonut samaa ymmärrystä kun minulle tarjottiin unelmieni työtä. Vaikka työajat olivat kaikkea muuta kuin täydelliset ja työnkuva miehestä typerä, oli se kuitenkin minun unelmani. Unelmieni mies ei todellakaan vaatisi minua valitsemaan työn tai hänen väliltään.

Unelmieni mies osaisi käsitellä tiikeriään. Jos haluaisin lähteä matkalle maailman ympäri (vaikka hän ei pääsisikään mukaan), hän auttaisi minua pakkaamaan kassin, varaamaan lennon ja suunnittelemaan reitin. Hän kertoisi kuinka paljon minua rakastaa, kuinka ikävä hänen tulee, vaatisi soittamaan joka päivä ja tulemaan pian ja ehjänä takaisin. Mutta iskisi silmää, koska tietää minun pärjäävän ja valloittavan maailman yksinänikin ja käskisi tuomaan paljon tuliaisia.

Unelmieni mies rakastaisi tiikeriään juuri sen villin ja arvaamattoman luonteen vuoksi. Hän ymmärtää ettei elämä kanssani ole juuri koskaa helppoa ja tasaista, mutta nauttii jännityksestä aivan yhtä paljon kuin minäkin. Hän tietää myös että minä autan tarvittaessa häntä pakkaamaan kassin ja seison lentokentällä vilkuttamassa. Ja vaikka kuinka itkisin ja murisisin kiukusta jäädessäni yksin, ymmärtäisin hänen tarpeensa lähteä ja odottaisin häntä hymyillen lentokentällä kun lento takaisin saapuisi.

192.168.0.2

Tuttavien keskuudessa alan kai saavuttaa jo legendaarista mainetta älyttömimpien ja uskomattomimpien seksiin liittyvien tarinoiden kertojana. Osa syy lienee siinä etten ota seksiä kovin vakavasti ja mielihalunikin lienevät monista kieroutuneita.

Luku 1: Nörtit tekee sen paremmin

Irkkaan, chättään, blogitan, hengaan foorumeilla... You name it. Osaan myös (x)html- ja php-koodausta, hieman javascriptiä ja tarpeen vaatiessa voin jopa näpytellä komentoja dossiin. Ja jos kaksi samanhenkistä laitetaan yhteen, mitä siitä voi seurata? Aivan. Huuda mun IP-osoitetta. Olen kokeillut tämän käytännössä ja pakko myöntää että olihan se hulvatonta. Suosittelen kaikille joiden huumorintaju ja ymmärrys riittää. Ja jos tykkää vähän rankemmista leikeistä niin verkkokaapelilla ruoskiminen sopii teemaan enemmän kuin hyvin.

Mahdottomia ominaisuuksia

Olen ottanut tavaksi katsoa nyyhkyleffoja yksin myöhään sunnuntai-iltaisin, kun oikeasti pitäisi olla jo nukkumassa. Väsyneenä tunteetkin ovat luonnollisesti pinnassa, joten eilinen sessioni Practical Magic -nimisen teoksen parissa herätti tietysti jonkinasteista läheisyydenkaipuuta.

Palaan kyseisen elokuvan pariin säännöllisin väliajoin. Taikuuden ja mystisen viehätyksen lisäksi myös tarinan suhdekiemurat kaikessa korniudessaan viehättävät. Miksi naiset rakastuvat renttuihin ja tarvitaanko todellisen rakkauden löytämiseen oikeasti loitsu?

Tähän asti olen päätynyt yhteen ensimmäisen (yleensä ei ollenkaan sopivan) vastaantulijan kanssa ja toiminut periaatteella "no kai tää menee siinä missä muutkin". Nyt viimeisen eroni jälkeen olen keskittynyt todella paljon miettimään niitä ominaisuuksia, joita kumppaniltani haluan. Ja alan tulla siihen tulokseen ettei sellaista miestä ole olemassakaan.

He will hear my call a mile away.
He will whistle my favorite song.
He can ride a pony backwards.
He can flip pancakes in the air.
He'll be marvelously kind.
And his favorite shape will be a star.
And he'll have one green eye and one blue.

Ihmisen genetiikka ajaa ihmisiä haluamaan asioita joita he eivät voi saada. Lisäksi naisten genetiikka ohjaa naisia haluamaan ristiriitaisia asioita. Tumma ja tulinen, mutta silti lempeä jne. Kyllä te tiedätte.

Jos kirjoittaisin deitti-ilmoituksen niin todennäköisesti antamani ehdot sulkisivat yksi toisensa jälkeen ulos kaikki tässä maailmankaikkeudessa asuvat miehet. Rehellisesti sanoen en itse todellakaan tiedä mitä haluan. Tällä kertaa olen kuitenkin vakaasti päättänyt etten aloita yhtäkään vakavaa (tai edes vähemmän vakavaa vakiintunutta) suhdetta, kunnes ymmärrän edes alustavasti kuka vierelleni sopii.

Mitä minä haluan mieheltä?

• syntynyt -85-75 (miel +10 vuotta vanhempi, mutta ei ainakaan nuorempi)
  
• yli 180cm
• lyhyet hiukset (myös kaljut tuppaavat miellyttämään) ja katse, joka vie mennessään
  
• painaa enemmän kuin minä ja paino koostuu mieluummin lihaksesta kuin pelkästä läskistä
• tanssii ja tanssii mielellään hyvin
• huumorintajuinen ja pisteliäs
• riittävän itsevarma ja korkean auktoriteetin omaava pitämään minunkin egoni aisoissa
• hyväksyy minut ja valintani, eikä yritä estää minua toteuttamasta unelmiani
  
• rento ja intohimoinen elämänasenne (ts. omaa harrastuksen, oli se sitten auton rassaus tai postimerkkien keräily - tai no, ei postimerkkejä...)
• voisi tarpeen vaatiessa suojella minua, mutta ymmärtää etten tarvitse suojelua eikä yritä esim. mustasukkaisuuttaan puolustaa kunniaani jos voin itsekin hoitaa tilanteen
• niin miehekäs että uskaltaisi pitää pinkkiä paitaa tai antaisi minun vaihtaa sulakkeen ilman että miehisyys vaarantuu
• seksuaalisesti avoin ja aktiivinen "irstas setä"

Mutta luonnollisestikaan mikään kyseisistä kriteereistä ei ole absoluuttinen. Eikä yksikään ihastukseni ole vielä tainnut täyttää puoliakaan kyseisistä ehdoista...

Taustamusiikki: Stevie Nicks - Crystal
Tunnelma: Hämmentynyt