Ei oo kaikki muumit laaksossa

Törmäsin cityn deitti-ilmoituksessa adjektiiviyhdistelmään "sarkastinen ja hyväntahtoinen idiootti" ja totesin että voisin kuvailla samoilla sanoilla myös itseäni. Kettuilen ja piikittelen niin ystäviä kuin vihollisia, enkä yleensä edes tarkoita sitä pahalla. Ylipäänsä arvostan suuresti ihmisiä joilla on kirjoitus- ja puhekyky hallussa.

Ystäväni tietävät luonteenpiirteeni ja ainakin minun nähdäkseni vain naureskelevat. Ja haastelevat takaisin. Samoin ovat tehneet kaikki viimeisimmät miesystäväni. Olen joskus jopa todennut että minuun vetoavat vain ne miehet jotka kehtaavat ja uskaltavat avoimesti vittuilla minulle. Pitänee aika vahvasti paikkansa... Minut hurmataan ehdottomasit puhumalla, ei ulkonäöllä. MUTTA.

Eivät minuun silti vetoa jokainen mies joka yrittää, korostan sanaa yrittää, vittuilemalla päteä minulle. Tapasin baarissa jokuaika sitten ystävän ystävän ystävän, jonka kanssa päädyinkin jatkoille sun muuta pientä kivaa. Mitään suurempaa ei koskaan kehittynyt, vaikka kyseinen mies (tai poika) kiinnostuksensa osoitti hyvin avoimesti. Ja osoittaa edelleenkin, vaikka olen tehnyt mielipiteeni selväksi.

Kaikenkaikkiaan persoonat eivät vain sovi yhteen, mutta yksi asia minua ärsyttää "Timossa" ylitse muiden. Timo on verbaalisesti yhtä lahjakas kuin saunavihta. Ei ymmärrä minun sanailuani ja yrittää vittuilla minulle onnistumatta siinä mitenkään.

Eikä Timolla ole mitään käsitystä siitä mikä on hyvän maun sisällä ja mikä ei. Jos nainen sanoo lihonneensa pari kiloa, ei "no musta sä näytitkin vähän turvonneelta" ole välttämättä paras keino reagoida tilanteeseen. On myös selkeästi asioita, joista toiselle ihmiselle ei vittuilla. Henkilökohtaisuuksiin ei mennä.

Jatkuvaan selittelyyn menee hermo. Kyllä minä tajuan koska Timo yrittää kiusata tai naurattaa. Mutta ilmeisesti Timo ei tajua olevansa kyseissä asioissa täydellisen toivoton. Lausahdukset kuten "kuhan kiusaan" tai "no se oli vitsi" eivät tee yrityksistä yhtään parempia.

Normaaleja ovat myös tilanteet joissa vastaan kettuiluun kettuilulla. Jonka jälkeen Timon täytyy selittää minulle kuinka hän vain kettuili ja ettei tarvitse ottaa sitä tosissaan. Voitteko uskoa kuinka rasittavaa on tämän jälkeen selittää etten minäkään nyt tainnut ihan tosissani olla. Timo tavaa vielä aakkosia, kun minä yritän kirjoittaa romaania. Ei vain iske.

Jos et osaa - älä yritä. Jos osaat - anna palaa. Puhu tytöt pyörryksiin ja pikkuhousut kosteiksi.

2 kommenttia:

Annie kirjoitti...

Kettuilu onkin eri asia, jos se tapahtuu yhteisymmärryksessä. Vittuilu onkin sitten jo toinen juttu. En inhoa mitään niin paljon kuin ilkeää vittuilua ja vihjailua.

Naljailu ja sanailu on mahtavaa, mutta harva sitä ymmärtää, pitää olla samalla aaltopituudella.

Girl On Loose kirjoitti...

Ilkeys nyt on aina asia erikseen. Tuskin se kenestäkään kivaa on. Mutta kyllä sekin puoli valitettavasti ainakin muhun kuuluu.

Ei se varmasti oikeutettua ole, mutta varsinkin niissä tilanteissa joissa saan selkeästi itse (epäasiallista tai täysin älytöntä) arvostelua tuntemattomalta ihmiseltä, alkaa kyllä omastkin suusta tulla vähemmän mairittelevia juttuja.

Puhun välillä ihmisten selän takana, joskus myös päin näköä, ja aina en käyttäydy täydellisesti. Tunnustan. Mutta niin ne tekee muutkin. Väittäis ne mitä hyvänsä.

"Everybody Lies" - Dr. Gregory House

 
blog design by suckmylolly.com | Distributed by Deluxe Templates