Ikäsyrjintää

Olen vuosi vuodelta siirtynyt yhä vanhempiin miehiin. Ensimmäinen poikaystäväni oli minua 3 vuotta vanhempi, toinen 6 vuotta ja seuraava mies (jonka kanssa en tosin seurustellut) jo 12 vuotta vanhempi.

En edes yritä väittää olevani ikäistäni kypsempi tai muutakaan kliseistä. Pidän hauskaa, teen tyhmyyksiä, mutta kannan silti vastuuni teoistani ja elän itsenäistä elämää. Jostain syystä en silti enää jaksa katsoa poikia, jotka asuvat vielä kotona, ryyppäävät itsensä kaatokänniin joka viikonloppu ja ymmärtävät naisista yhtä paljon kuin derivaatoista (tai vielä vähemmän).

Ei sillä että jokaiseen joukkoon mahtuu poikkeuksia. Yli 30-vuotta täyttänyt mies ei ole avain onneen, mutta olen todennut että jostain syystä nämä hieman vanhemmat miehet vetoavat minuun paljon enemmän kuin nuoret kollit. Sekä ulkonällisesti että yleensä myös luonteensa kannalta.

Oleellisin ero lienee elämänkokemus. Ihminen, joka huokuu elämää ja asennetta koettujen vastoinkäymisten takia ei vaikuta yhtään niin teennäiseltä kuin opiskelija, jonka pahin ongelma on opintotuen riittäminen siksariin perjantaina.

Kaipaan elämääni tasavertaista kumppania, en aikuista lasta.

Ei nuori ikä mikään absoluuttinen este kuitenkaan ole. Muistan erään aamun, jolloin heräsin ihan mukiinmenevän pojan vierestä ja olin shokissa kun kävi ilmi että kyseinen herra oli minua puoli vuotta NUOREMPI. Ensimmäinen kerta kun olen aamulla vaatinut miestä nousemaan sängystä ja näyttämään henkkarit ennenkuin keskustelu jatkuu.

Tarpeeksi iso ego ja itsenäisyys eivät katso ikää. Mutta lotossakin voittaa todennäköisemmin jos pelaa 11 numeron järjestelmää...