Kavereita ja "kavereita"

Joskus ihmiset osaa oikeasti olla todella rasittavia ja typeriä. Koskee sekä miehiä että naisia. Joskin tämän tarinan pääosassa on miespuolinen kaverini, jonka kanssa emme ole tunteneet vielä kovin pitkään.

Tapasin kaverini eräässä sättitapaamisessa, johon saapui monta muutakin minulle ennaltatuntematonta tyyppiä. Juttelimme ja sovittiin että tavataan vielä toistekin. Aika nopeasti kävi ilmi ettei ainakaan minulla ollut tyyppiä kohtaan minkäänasteisia tunteita. Ihan kiva kaveri, mutta ei mun makuuni.

Ilmeisesti olisin kuitenkin ollut hänen makuunsa... Epämääräisiä vihjauksia ja kaikenlaisia tekosyitä yökyläilyyn alkoi sadella. Lopulta hän sitten eräänä hieman alkoholinhuuruisena iltanaan kysyi aika suorasukaisesti "saanko nuolla sun pilluas". Ja siinä kohtaa menikin sitten jo hermo. Tein hyvin selväksi omat tunteeni, jonka jälkeen mies vain totesisikin "no en mäkään oo susta kiinnostunu, oot liian tunteeton". No asia selvä ja sillä hyvä.

Tai sitten ei. Ennen juhannusta tämä samainen kaveri sitten päätti leikkiä laupiasta samarialaista ja etsiä minulle juhannusheilan. Etten ainakaan muuttuisi lepakoksi, kun olin miehistä valittanut edellisen viikon aika katkerasti. Ja esittelikin minut sitten eräälle kaverilleen, joka kuulemma sopisi minulle.

Juttelin tyypin kanssa pari kertaa. Juttu luisti ja tyyppi vaikutti oikeasti ihan fiksulta ja mukavalta tapaukselta. Lopulta kävi kuitenkin ilmi että välillämme on eräs perustavanlaatuinen ongelma, eikä meistä koskaan voi mitään tulla. Ymmärrän miehen reaktion ja hyväksyn sen, enkä ollut hänelle varsinaisesti vihainen. Loukkaantunut ehkä, mutta lähinnä sen takia että olen tottuntu saamaan pakit kys. syystä ja se alkaa pikkuhiljaa stressata.

Kertoessani kaverilleni tästä käännöksestä, tämä totesikin "Joo. Mä arvasin sen. Et sä oikeasti sille sovi, se etsii jotain ihan muuta. Sen takia sä rakastatkin mua." Ja jälleen kerran suoraan sanoen VITUTTI. En jaksanut edes tälle "kaverilleni" selittää kuinka pahasti moinen pelleily loukkasi minua ja kuinka hän juuri romutti kaikki viimeisetkin kiinnostuksen rippeet, joita minulla häntä kohtaan olisi saattanut olla.

Ei näin. Ei todellakaan näin.

Punainen tupa ja perunamaa

Olen syntynyt ja asunut lähes koko elämäni kaupungissa. Ja jos se minusta on kiinni asun kaupungissa myös koko loppuelämäni.

Rakastan kaupungin hälinää, autojen ja ihmisten ääniä. Linnunlaulu ja metsämaisemat eiväy yksinkertaisesti miellytä. Ystäväni puhuvut puhumasta päästyäänkin kuinka haluavat muuttaa rivitaloon ja hankkia yhden tai kaksi lasta. Ja se koira tietysti.

Mielipideasioista ei voi kiistellä, mutta tästä asiasta en kyllä vain pysty olemaan samaa mieltä. Koirat kerkesin jo edellisen miehen kanssa hankkia, mutta en ole varma hankinko koskaan uusia kun edellisistä aika jättää. Lapset jätän väliin. Puhumattakaan omakoti- tai rivitaloista...

Asun tyytyväisenä kerrostalossa, eikä minulla ole tarvetta edes harkita muita asumisvaihtoehtoja. Korkealla kaupungin yllä koko kaupunki vaikuttaa omalta takapihalta. Neliöitäkään ei tarvitse olla huimasti. Olen asunut sekä 35 neliön yksiössä, 70 neliön kolmiossa että 60 neliön kaksiossa. Siitäkin huolimatta nykyinen 27 neliön yksiöni tuntuu kaikista kotoisimmalta. Tilaa ei ole ylimääräistä, mutta ego mahtuu ovesta sisään ja mahtuupa siinä ainoassa huoneessa jopa tanssimaan.

Jos saisin unelma-asuntoni olisi se kattohuoneisto Helsingin keskustassa ilman turhia seiniä. Rakastan avoimia loft-asuntoja. Jos siihen samaan saisi vielä yhdistettyä vanhat jykevat kivirakenteet yli kaksimetrisen huonekorkeuden, holvikaaret ja erkkeri-ikkunat... No ihan kaikkea ei tietenkään voi aina saada.

Tämän tytön mielestä romanttisin maisema löytyy ydinkeskustasta korkean talon katolta jonain pimeänä syysiltana kun on täysin tyyntä ja kaupungin tuhannet valot vilkkuvat horisonttiin asti. Tälläkin hetkellä lempipaikkani kotona on talon katolla oleva tuuletusparveke, josta avautuu näkymä kaupungin ylle. Auringonnousu kesällä kun aurinko alkaa pikkuhiljaa lämmittää yhä enemmän... Ah.

En myöskään harrasta mökkeilyä. En niin todellakaan. En voi ymmärtää mitä rentouttavaa on viedä itsensä keskelle metsää pieneen koppiin, jossa pahimmillaan ei ole edes sisävessaa tai sähköä, ja ruuanlaittokin on lähes mahdotonta muuten kuin grillaten.

Rentoudun mieluummin siellä kaupungin vilinässä. Istun rauhassa keskustan puistossa ja katson ohi kulkevia ihmisiä, syön jäätelöäni ja nautin auringosta. Ja hälinästä ympärilläni. Ja jos sade yllättää etsiydyn yhteen keskustan pienistä ja persoonallisista kahviloista. Katson kuinka sade rummuttaa ikkunaa ja kuivattelen kuuman kaakaoni äärellä.

Pitäkää metsänne, peltonne ja perunamaanne.

Let me google that for you

Luvassa jälleen kerran valitusta miesten ärsyttävistä piirteistä. Osa 3532532: OMATOIMISUUDEN PUUTE.

Ymmärrän kyllä että naiset vastaavat haastavuudeltaan ydinreaktorin luokkaa. Sillä poikkeuksella että naisten reaktiot eivät kulje ennaltamäärätyn kaavan mukaisesti.

Riskinotto kuitenkin kannattaa aina silloin tällöin ja ainakin allekirjoitanut kyllä jättää vinkkejä itsestään pitkin ja poikin. Niin siis mistä nyt puhutaan? No esimerkiksi lahjoista tai vaikka ihan vaan toisen huomioimisesta noin muuten.

Synttäri- ja joululahjat on jokavuotinen kauhunaihe jokaiselle seurustelevalle. Mitä sille toiselle nyt oikein voisi ostaa. Miehet tuppaa lahjojenhankinnassa olemaan vielä naisiakin huonompia. Mun legendaarisimpia lahjoja on ollut kaksi kokoa liian iso T-paita, johon oli painatettu kieltä näyttävä hymiö ja merihirviön kokoinen dildo.

No dildo olis sinällään voinut olla ihan hyvä lahja, jos se tosiaan ei olisi ollut se "suurin ja kaunein" joka kaupasta oli sattunut löytymään (eli yli 30cm pitkä ja halkasija samaa sarjaa nyrkin kanssa). Kun otetaan vielä huomioon se seikka että taisin olla 16-vuotias ja luonnostani aika pienikokoinen...

T-paitaa en edes yritä ymmärtää. Molemmat lahjat tulivat siis poikaystävältä, joskaan eivät samalla kerralla.

Olen luonnostani suhteellisen materilialistinen ihminen. Pidän kauniista asioista ja myös ihastelen niitä asioita avoimesti. En siis voi ymmärtää miten miehen voi olla niin hankala keksiä minulle lahjaa syntymäpäivänäni. Koko vuosi aikaa kuunnella ja pistää korvan taakse asioita, joista olen hehkuttanut. Osta vaikka muistikirja jos et muuten pysy mukana.

Kaikista ärsyttävintä on "no mitä sä haluaisit lahjaksi" -kysely. Ei lahjojen idea ole se että minä päätän mitä toinen minulle hankkii. Voin ostaa haluamani asiat myös itse. Lahjoissa tärkeintä on se saamisen ilo ja tunne siitä että toinen välittää - ja on myös välittänyt tutustua minuun sen verran että tietää mistä pidän.

Kuuntelen kateellisenä erään tuttavani hehkutusta siitä kuinka mies yllättää hänet melko säännöllisesti lahjoilla tai teoilla, jotka yleensä osuvat ja uppoavat tarkemmin kuin laivanupotuksessa. Samanlaisen miehen minäkin haluan.

Viimeisin mies, jonka kanssa seurustelu, ei yli kaksivuotisen suhteemme aikana ostanut minulle yhtä ainutta lahjaa. Eipä kyseinen mies tainnut minua kyllä arvostaa muutenkaan.

Astrologiaa

En ole lopulta aivan varma uskonko horoskooppeihin, mutta olen ainakin totaalisen hulluna niihin. Luen ne jokaisesta lehdestä ja säännöllisesti myös netistä.

Ehdoton lemppariastrologini on Seppo Tanhua, jonka kooppeja pääsee tutkimaan ainakin Nicehousen sivuilta. Erityisesti pidän Tanhuan miesten ja naisten luonnehtivista horoskoopeista. Ainakin omani tuntuu pitävän kovin vahvasti paikkansa.

Omani sanoo mm. seuraavia:

...

Härkätyttö kasvaa voimakkaan matroonatyyppisen äidin hallitsemassa perheessä, jossa isä on joko valta-asemaltaan tai terveydeltään niin heikko, etä äidin on kannettava kaikki vastuu perheeestä ja lapsista.

...

Koska isä oli heikko, pitää Härkänainen kaikkia miehiä heikkoina ja tuntee lähes velvollisuudekseen ohjata ja määrätä rakastamaansa miestä tekemään taloudellisesti oikeita ja turvallisia ratkaisuja.

...

Päätä itse kumpi haluat olla; tasavertainen kumppani vai hänen käskyläisensä.

...

Karua ja totta. Tottakai jokaisesta horoskoopista on mahdollista löytää se totuudenjyvä, jos tarpeeksi kaivaa. Itse koen horoskoopit kuitenkin enemmänkin itsetutkiskelun välineenä kuin varsinaisina ennustuksina. Jos Iltalehden kolmen rivin kooppi saa minut miettimään elämääni ja valintojani ja tekemään uusia päätöksiä, niin väliäkö sillä että se on juuri niin epämääräinen, että se voisi kertoa kenestä tahansa.

Sokeasti horoskooppeihin nyt ei tietenkään voi uskoa. Vaikka tämän kuun horoskooppi kertoisikin että minun pitäisi nyt tehdä suuria rahallisia sijoituksia niin tuskin ostaisin omakotitaloa. Sen sijaan saattaisin investoida niihin uusiin rintaliiveihin, joiden ostamista olen jo tuskastellut ja ounastellut viimeisen kaksi kuukautta.

Anonyymit chattiaddiktit

En ole ihan varma miten niin pääs käymään... Ensin mä kävin siellä vaan sillon tällön ja yhtäkkiä mä olin koukussa... Sit ihmiset alko tulla tutuiks ja kai se että tunsi kuuluvansa johonkin veti mut vaan syvemmälle... Mä olen sättiaddikti.

Vietän aikaani eräässä Internetin ihmeellisessä sätissä ehkä enemmän kuin olisi ihan terveellistä. Alan pikkuhiljaa tuntea vakiokävijöitä ja aina silloin tällöin käyn myös mukana kokoontumisissa. Olenpa käynyt syömässä jätskitkin jonkun kanssa ja ajellut erään kanssa moottoripyörällä.

En koe itseäni mitenkään säälittäväksi tapaukseksi vaikka sätissä roikunkin. Samasta syystä en myöskään arvostele toisiä sättääjiä. Samaan huoneeseen mahtuu niin uskomattoman erilaisia ihmisiä, joiden kanssa ei tulisi ikinä juteltua muuta reittiä ja joista ei ikinä kadulla uskoisi että henkilö olisi ikinä sätissä käynytkään.

En kuitenkaan käy sätissä tavatakseni ketään. Tai siis. Niin. En roiku sätissä siinä uskossa että se elämäni mies voi olla kuka tahansa muu sättääjistä. Jos niin sattuu käymään niin hieno homma. Eniten kuitenkin ärsyttää se oletus että jos sinkkunainen viettää aikaansa sätissä niin silloinhan se tottakai haluaa lähteä treffeille.

En juttele yhdenkään miehen (tai naisen) kanssa joka alottaa keskustelun "moi oon 25v 178cm 88kg mies lahdesta kiinnostaako?". No ei kiinnosta. Ei pituus, paino, hiusten- tai silmienväri, tai kaikkein vähiten vehkeesi koko.

Annan vinkin: Alota juttelemalla ihan niitä näitä ihan mistä tahansa. Jos keskustelu tuntuu luistavan ja homma etenee omalla raiteellaan niin jossain kohtaa alkaa kiinnostaa myös se ihminen siellä ruudun toisella puolella ja siinä kohtaa statistiikoista saattaa olla jotain apua.

Mua ei myöskään kiinnosta jutella ihmisten kanssa jotka kysyy ensimmäisenä mun ikäni, ulkonäköni, siviilisäätynä ja pahimmassa tapauksessa suunnilleen kuppikokoni. Jos mun kanssa ei voi jutella ilman että olen joku seksikäs sinkkublondi niin anna olla.

Haluan jutella ihmisten kanssa sen takia että jutut tuntuu sopivilta ja kemiat pelaa. En sen takia miltä ne näyttää, mitä ne painaa tai sen takia että ne etsii itselleen tyttöystävää. Ja vielä vähemmän mä haluan tavata yhtäkään miestä sätistä vain sen takia että satutaan olemaan molemmat sinkkuja.

Aina eka kerta

Ensimmäiset kerrathan eivät yleensä ole erikoisen onnistuneita missään asiassa. Seksi ei ole poikkeus tässä kategoriassa.

Olin seurustellut ensimmäisen poikaystäväni kanssa lähes puoli vuotta kun viimein uskalsimme edes puhua asiasta. Vaivaantuneen "no miltä susta tuntuu, haluisitsä?" keskustelun jälkeen päätimme sitten yhteistuumin ottaa härkää sarvista. Mistään järjestelyistä ei sovittu tarkemmin, mutta koska olin viikonloppuna menossa hänen luokseen yöksi, niin järjestelyt sitten jäivätkin aika pitkälti tuon pojan harteille.

Olin aidosti yllättynyt ja ihastunut kun sitten illalla huomasin että poikaystäväni oli koristellut koko huoneen kynttilöillä ja ruusun terälehdillä, hankkinut romanttista musiikkia jne jne jne. Siis koko setin. Juuri se sellainen mistä kaikki tytöt unelmoivat. Valitettavasti täydellisiä ekoja kertoja ei ole olemassakaan ja arvaattekin varmasti mikä meni pieleen.

Raukka otti tästä "täydellisyydestä" tietysti niin suuret paineet, ettei se itse suoritus sitten vaan paineen alaisena onnistunut. Enkä silloin omassa hämmenyksessäni ja osaamattomuudessani osannut myöskään tuota painetta lievittää.

Vaikka suoritus jäi tietyiltä osilta vajaaksi niin tuo ilta on silti jäänyt mieleeni. Koin oman seksuaalisen heräämiseni joka tapauksessa tuolloin ja kyllähän siinäkin monta asiaa silti koettiin ensimmäisen kerran, vaikka se huippukohta jäikin kokematta.

Luonnollisestikin poikaystävääni hävetti aivan suunnattomasti vaikka kuinka yritin sanoa, ettei moisella ollut mitään väliä ja että kokeilemallahan se vaan voi onnistua. Ja olin lievästi sanoen hieman ärstyyntynyt kun pariin kuukauteen poika ei uskaltanutkaan sitten edes ajatella seksiä tai mitään siihen liittyvää. Oma kiinnostus ja kokeilunhalu oli kuitenkin jo herännyt. Odottelin kuitenkin kärsivällisesti ja niinpä sitten kliseisesti seuraavana ystävänpäivänä tuli H-hetki.

Ilmeisesti kukin meistä voi saada vain osansa romantiikkaa, koska tällä kertaa sitä yksinkertaisesti ei ollut. Olin muuttanut pois kotoa ja nukuin pelkällä patjalla yksiön nurkassa (toisessa nurkassa oli TV ja tietokone lattialla patjan vieressä - eikä koko asunnossa juuri muuta ollut). Katsoin Nokkapokkaa lauantaiaamuna telkkarista kun poikaystäväni häsläsi jotain "siellä alhaalla" ja vasta kun vehkeet oli asemissa ja itse toiminta pääsi alkamaan, sain kiinnittää huomiota muuallekin kuin telkkariin. Näin jälkikäteen ajatus naurattaa aivan älyttömästi ja nauratti se hieman jo tuolloin. Enimmäkseen muistan ajatelleeni "tätäkö tää nyt sit on?" Joo'o. Onneksi nyt tiedän hieman enemmän kuin tuolloin.

Muilla mennyt homma ihan yhtä putkeen?

100 faktaa

1. Kuka olet kahdella sanalla?

Bipolaarinen yrittäjä.

2. Mitä pizzasi päälle laitetaan?

Kinkkua, ananasta ja sipulia. Joskus myös kebablihaa.

3. Ruotsi vai englanti?

Ruotsi.

4. Pelkäätkö hammaslääkäriä?

Hysteerisesti.

5. Milloin olit viimeksi lentokoneessa?

Tarhaikäisenä.

6. Pidätkö sateesta?

Lämpimistä kesäkuuroista ja rajuista syysmyrskyistä kun itse olen sisätiloissa. Muulloin en.

7. Onko sinulla silmälasit?

Ei ole.

8. Minkä vaihtaisit itsessäsi?

Nenäni.

9. Minkä väriset sukat sinulla on nyt?

Paljain jaloin.

10. Mitä ensimmäisessä tekstiviestissäsi, saapuneet -kansiossa lukee?

Kauluspaita+solmio+nahkraotsi YESPLZ.

11. Oletko hyvä matematiikassa?

Olin lukiossa, en ole enää.

12. Mitä aiot tehdä ensimmäisenä kesälomapäivänä 2009?

Lähteä jonnekin riittävän kauas kotoa.

13. Oletko koskaan voittanut missään netin kilpailussa?

Voitin mielipidekyselystä kaksi finnkinon leffalippua vuosia sitten. Lasketaanko se?

14. Mitä radiokanavaa kuuntelet?

KLF, NRJ, Yle X, Suomi pop, Rock... oikeastaan ihan mitä tahansa.

15. Mitä yhteistä sinussa ja äidissäsi on?

Vahva luonne.

16. Mistä luulet, että muut tunnistavat sinut?

Hiuksista.

17. Tomaatti vai paprika?

Tomaatti.

18.Minkä väriset verhot huoneessasi on?

Bambukaihtimet.

19. Mikä kappale soi nyt päässäsi?

En tiedä mikä on radiossa soivan biisin nimi tai esittäjä.

20. Mitä sanoit viimeksi ja kenelle?

Ystävälle "moikka".

21. Paljonko kello on?

1:34

22. Missä huoneessa olet nyt?

Yksiön ainoassa huoneessa.

23. Onko huone siisti vai sotkuinen, nyt?

Sotkuinen.

24. Onko sinulla ollut monta reikää hampaissa?

Liian monta.

25. Osaatko paistaa lettuja?

En erityisen hyvin.

26. Onko sinulla sisaruksia?

Pikkuveli ja -sisko.

27. Minkä nimen antaisit pojallesi?

En hanki lapsia.

28. Pidätkö moottoripyöristä?

KYLLÄ.

29. Mikä pari on paras unelmakämpässä?

En muista enää.

30. Oletko kateellinen jollekin?

Tutulle luonnottomasta venyvyydestä.

31. Minne matkustaisit, jos lähtisit huomenna?

Ranskan etelärannikolle.

32. Mitä pelkäät eniten tässä maailmassa?

Yksinäisyyttä.

33. Uskotko jumalaan?

En.

34. Itkettääkö?

Ei.

35. Omistatko niittivyön?

En.

36. Ilkka jääskeläinen vai 50cent?

50cent.

37. Minkä puhelimen omistat?

Samsung.

38. Asutko kerros-/rivi-/omakoti-/paritalossa?

Kerrostalossa.

39. Sattuuko sinua nyt johonkin?

Alavatsaan.

40. Mitä olet syönyt tänään?

Ruisleipää, kanaleikettä, sipsejä, suklaata, jätskiä ja mannapuuroa.

41. Oletko ostanut mitään tänään?

Alusvaatteita.

42. Onko sinulla parasta ystävää?

Ei.

43. Missä kuussa sinulla on syntymäpäivät?

Toukokuussa.

44. Oletko humoristinen?

Olen.

45. Oletko hiljainen vai riehutko koulussa?

Hiljainen.

46. Mitä irtojäätelöä ostat kioskista?

Pehmistä.

47. Käytätkö vielä sukkahousuja/pitkiksiä housujesi alla?

En.

48. Oletko "allerginen keväälle"?

En.

49. Mitä urheilua harrastat?

Tanssia.

50. Nauratko enemmän kuin itket?

Kyllä.

51. Omistatko hyviä ystäviä?

Kyllä.

52. Kumpi on sinulle tärkeämpi, äiti vai isä?

Äiti.

53. Käytätkö msn messengeriä?

Kyllä.

54. Kuinka paljon olet koneella päivässä?

Useita tunteja.

55. Onko kynsissäsi kynsilakkaa?

On.

56. Miten hiuksesi ovat nyt?

Ponnarilla.

57. Pesitkö aamulla hampaat?

Kyllä.

58. Pidätkö huvipuistoista?

En ole käynyt ikuisuuksiin. Taidan silti pitää.

59. Mikä on puhelimesi taustakuvana?

Koirani kuva.

60. Millainen sää on ulkona?

Pilvinen ja pimeä.

62. Arvaa paljonko kello on nyt?

1:41 (Katsoin kelloa ennen edellistä kysymystä.)

63. No paljon se oikeasti on?

1:41

64.Oletko koskaan lähettänyt viestiä the voice tv:seen?

En.

65. Mikä tuo kesän?

Auringonpaiste.

66. Tiedätkö kenen nimipäivät on tänään?

En.

67. Kuinka pitkä olet?

162cm.

68. Oletko alipainoinen?

En.

69. Oletko omasta mielestäsi pissis?

Silloin kuin haluan.

70. Omistatko raitapaitoja?

Kyllä.

71. Marimekko vai micmac?

Micmac.

72. Monelta heräsit tänään?

Noin 11.30.

73. Oletko käynyt koskaan missään festareilla?

En.

74. Mitä vihaat?

Avuttomia ihmisiä.

75. Minkä aineen tunnilla on tylsintä?

Liikunta.

76. Kuvaile päällä olevaa paitaasi kolmella sanalla?

Oranssi, tiukka, pitkähihainen.

77. Oletko hyvä Twister pelissä?

En tiedä.

78. Mikä on liikunnan numerosi?

8

79. Pidätkö pienistä lapsista?

En.

80. Kuunteletko nyt musiikkia?

Kyllä.

81. Oletko ihastunut nyt?

Olen.

82. Mitä et tekisi vaikka maksettaisiin?

Olisi ystävä erään ihmisen kanssa.

83. Onko tänään ollut hyvä päivä?

Ihan ok.

84. Mitä sinulle kuuluu?

Hyvää.

85. Oletko koskaan jättänyt sormia oven saranan väliin?

Olen.

86. Mikä viikonpäivä tänään on?

Maanantai.

87. Oletko koskaan kalastanut?

Lapsena.

88. Mäkkäri vai Hese?

Hese.

89. Historia vai äidinkieli?

Historia.

90. Kaulahuivi vai lapaset?

Kaulahuivi.

91. Sano jotain englanniksi?

Wtf.

92. Tiedätkö minä viikonpäivänä synnyit?

Lauantaina? Ehkä.

93. Mikä on lempikarkkisi?

Salmiakki tai suklaa. Mutta ei salmiakkisuklaa.

94. Syötkö usein karkkia?

Liian usein.

95. Ovatko ukkosmyrskyt kivoja?

Jänniä.

96. Onko sinulla mielikuvitusystävää?

Ei.

97. Tiedätkö jääkiekon säännot?

Huonosti.

98. Minkä muotoiset makaronit ovat kivoja?

Spagetti.

99. Kirjoita jonkun kappaleen kertosäkeen sanat?

Pidä musta kii,
Älä päästä koskaan.

Tällainen pieni tyttö
Helposti unohtuu.
Kun ei sanottua saakaan
"Älä mee."
Ovi sulkeutuu.

100. Mitä nyt aiot tehdä?

Mennä nukkumaan.

Ikuinen kuuma peruna

On luonnollista että tunteet kuumenevat kun aiheeksi tulee pettäminen. Kukaan ei sitä hyväksy, kukaan ei itse pettäisi ja kukaan ei ikinä haluaisi tulla petetyksiä (ja lupaa hirttää sen miehen palleistaan naulakkoon joka niin tekisi).

Tahtoisin väittää olevani yhtä autuaan tietämätön ja moraaliltani särötön. Mutta en ole. Vaikka saatan vaikuttaa ensisilmäyksellä täydelliseltäkin vaimomateriaalilta niin totuus on toinen. Olen pettänyt. Useasti. Useampaa henkilöä. Enkä oikeastaan edes kadu.

Olen varma että tällähetkellä suurinosa teistä lukijoista toivottaa minut syvimpään helvettiin. Antaa palaa.

En väitä että ratkaisuni olisivat olleet 'oikeita' tai edes hyväksyttäviä. Mutta en silti kadu niitä. Tiedän että totuuden myöntäminen asianomaisille satuttaisia heitä syvästi, eikä minulla ei ole tarvetta kertoa totuutta. Koskaan. Tunnustaminen on yleensä sitä omantunnon lievittämistä toisten kustannuksella. Kestän omat valintani, enkä tarvitse lievitystä.

Jos ajattelen asiaa objektiivisesti niin pettäminen on heikkoutta, kun ei uskalleta sanoa totuutta ja etsitään ratkaisua muualla. Ja sitä se on ollut myös minun kohdallani. En ole ollut suhteessa onnellinen, ja kun olisi pitänyt erota tai ainakin korjata ongelmat, etsin lohtua muualta. Yleensä myös löysin sen hetkellisesti, mutta eiväthän nuo tilannetta oikeasti korjaa. Auttoivat korkeintaan kestämään sitä huonoa suhdetta vielä hetken aikaa.

Kaikki 'rikoskumppanini' ovat aina tienneet seurustelustani. Eikä se heitä koskaan haitannut... Osaltani myös 'syytän' pettämisestäni kokemattomuuttani. Seurustelin 14-vuotiaasta aina 20-vuotiaaksi tauotta (kahden eri miehen kanssa) ja kerkesin välissä olla sinkkuna tuskin kuukautta. Eihän sekään mikään hyväksyttävä syy ole, mutta houkutukset tuntuivat sitäkin houkuttelevimmalta, kun tuntui että niin paljon on vielä kokematta.

Toivon että olisin jo kasvanut vahvemmaksi persoonaksi ja uskaltaisin jatkossa lopettaa suhteen jos kaipaan niin kovasti muualle. Uskon myös että nyt pidemmän sinkkujakson aikana olen saanut nähdä ja kokea tarpeeksi - sekä hyvässä että pahassa - ja kun viimein taas löydän sen Oikean Rakkauden niin tahdon todella myös vaalia sitä.