Punainen tupa ja perunamaa

Olen syntynyt ja asunut lähes koko elämäni kaupungissa. Ja jos se minusta on kiinni asun kaupungissa myös koko loppuelämäni.

Rakastan kaupungin hälinää, autojen ja ihmisten ääniä. Linnunlaulu ja metsämaisemat eiväy yksinkertaisesti miellytä. Ystäväni puhuvut puhumasta päästyäänkin kuinka haluavat muuttaa rivitaloon ja hankkia yhden tai kaksi lasta. Ja se koira tietysti.

Mielipideasioista ei voi kiistellä, mutta tästä asiasta en kyllä vain pysty olemaan samaa mieltä. Koirat kerkesin jo edellisen miehen kanssa hankkia, mutta en ole varma hankinko koskaan uusia kun edellisistä aika jättää. Lapset jätän väliin. Puhumattakaan omakoti- tai rivitaloista...

Asun tyytyväisenä kerrostalossa, eikä minulla ole tarvetta edes harkita muita asumisvaihtoehtoja. Korkealla kaupungin yllä koko kaupunki vaikuttaa omalta takapihalta. Neliöitäkään ei tarvitse olla huimasti. Olen asunut sekä 35 neliön yksiössä, 70 neliön kolmiossa että 60 neliön kaksiossa. Siitäkin huolimatta nykyinen 27 neliön yksiöni tuntuu kaikista kotoisimmalta. Tilaa ei ole ylimääräistä, mutta ego mahtuu ovesta sisään ja mahtuupa siinä ainoassa huoneessa jopa tanssimaan.

Jos saisin unelma-asuntoni olisi se kattohuoneisto Helsingin keskustassa ilman turhia seiniä. Rakastan avoimia loft-asuntoja. Jos siihen samaan saisi vielä yhdistettyä vanhat jykevat kivirakenteet yli kaksimetrisen huonekorkeuden, holvikaaret ja erkkeri-ikkunat... No ihan kaikkea ei tietenkään voi aina saada.

Tämän tytön mielestä romanttisin maisema löytyy ydinkeskustasta korkean talon katolta jonain pimeänä syysiltana kun on täysin tyyntä ja kaupungin tuhannet valot vilkkuvat horisonttiin asti. Tälläkin hetkellä lempipaikkani kotona on talon katolla oleva tuuletusparveke, josta avautuu näkymä kaupungin ylle. Auringonnousu kesällä kun aurinko alkaa pikkuhiljaa lämmittää yhä enemmän... Ah.

En myöskään harrasta mökkeilyä. En niin todellakaan. En voi ymmärtää mitä rentouttavaa on viedä itsensä keskelle metsää pieneen koppiin, jossa pahimmillaan ei ole edes sisävessaa tai sähköä, ja ruuanlaittokin on lähes mahdotonta muuten kuin grillaten.

Rentoudun mieluummin siellä kaupungin vilinässä. Istun rauhassa keskustan puistossa ja katson ohi kulkevia ihmisiä, syön jäätelöäni ja nautin auringosta. Ja hälinästä ympärilläni. Ja jos sade yllättää etsiydyn yhteen keskustan pienistä ja persoonallisista kahviloista. Katson kuinka sade rummuttaa ikkunaa ja kuivattelen kuuman kaakaoni äärellä.

Pitäkää metsänne, peltonne ja perunamaanne.